Onnitellen eteenpäin

Olin viimeiset neljä päivää telinevoimistelun maajoukkueleirillä Kuortaneen urheiluopistolla. Kuten aina leirin jälkeen, nytkin tuntuu takki olevan melko tyhjä. Niin kuuluu ollakin, jotta tietää treenanneensa kunnolla. Haluan kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä kaikkea leiriltä jäi takin taskuun. Osallistuin leirin aikana lauantaina katsastuskisaan, jonka perusteella päätetään Pohjois-Euroopan mestaruuskilpailuihin lähtijät. Kisa oli harjoituskisan kaltainen kauden avaus. Tarkoituksena oli hakea taas kesän peruskunto- ja liikeharjoittelukauden jälkeen tuntumaa paineen alla suoriutumiseen ja kisasarjojen läpiviemiseen adrenaliinipiikin avittamana. Tuntui, että sain aivot ja kropan siirrettyä kisamoodiin ja mikä tärkeintä, pää ja vartalo tekivät yhteistyötä. Siitähän lajissani on kyse. Vaikka ennen katsastusta tuntui, etteivät sarjat olleet vielä kovin varmassa kunnossa, sain tehtyä ne näytön paikassa vähän paremmin kuin keskivertotreenissä. Tähän saavutukseen voin olla erittäin tyytyväinen.

Kun nyt katson taaksepäin leiriä ja kisaani, voin todeta, että olin hieman turhan neutraaleissa tunnelmissa kisan jälkeen. Vaikka haluan olla vielä parempi kuin nyt, voin silti onnitella itseäni siitä, mitä olen saanut aikaan tähän mennessä. Esimerkiksi lauantaihin liittyen voin onnitella itseäni tietoisesta asennemuutoksesta ennen kisaa, täpärästä tilanteesta selviytymisestä kesken sarjan, lukemattomista onnistuneista liikkeistä, varmuuden tunteesta ja itseni ilmaisemisen tunteesta kisasuorituksessa. Minun täytyy uskoa, että joskus opin automaattisesti huomaamaan paremmin ne onnistuneet asiat, kun nyt harjoittelen sitä. Kun viljelen hyviä asioita itsessäni ja tekemisessäni, varmasti sen myötä kehittyy koko paketti

Kastelen kauneimpia ruusuja puutarhassani ahkerasti

Värityskirjani hienoimmat kuvat väritän huolellisesti

Onnistumisen jälkeiset hymyhuulet maalaan kirkkaanpunaiseksi

Huonotkin puoleni hyväksyn, mutta kitken rikkaruohon kerrallaan

Kehityskelpoisista ominaisuuksista voi joskus tulla jotain mahtavaa

Nyt on 12 päivää aikaa seuraaviin kilpailuihin Unkarissa. Sen verran siis on aikaa ruokkia kaikkea hyvää minussa. Taidot ja fysiikka on jo, nyt tarvitaan päättäväisyyttä. Kun käytän jokaisen päivän parhaalla mahdollisella tavalla, saan aikaan vaikka mitä. Unkarin kisasta taas on kaksi viikkoa aikaa Pohjois-Euroopan mestaruuskisoihin. Rytmitän kisakauteni kahden viikon sykleissä kilpailu kerrallaan, mutta ajatukset kohdistan yhteen päivään, yhteen harjoitukseen ja yhteen suoritukseen kerrallaan.