Kaaoksesta luovuuteen, luovuudesta muutokseen

Tänään halusin tietoisesti listata niitä asioita, jotka menevät parempaan suuntaan, kun olen loukkaantunut. Loukkaantumisen huonoja puolia varmasti keksisi yhtä paljon, mutta onneksi niiden listaamiseen ei ole tarvetta.

1. Perhesuhteet. Pitkästä aikaa olen ollut tietoinen siitä, mitä veljetkin puuhailevat ja lähentynyt heidän kanssaan uudestaan. Vanhempien apu on korvaamatonta ja heidän kanssa on tullut vietettyä nyt paljon enemmän aikaa.

2. Ystävyyssuhteet. Kaikki huippu-urheilijat tietävät, että urheilijan arjessa ystävyyssuhteita yritetään pitää kasassa. Loukkaantuessa ystävät pitävät minut kasassa.

3. Pysähtymisen ja rentoutumisen aika. Vaikka lomat olisi kiva pitää silloin, kun itse haluaa, on parempi kuitenkin ottaa rennosti, kun kerrankin siihen on mahdollisuus. Urheilijan arki on monesti omilla äärirajoilla kulkemista jaksamisen kannalta. Nyt lataan akkuja ja uskon, että tämän latauksen myötä se sopivan kuormituksen raja jopa nousee jatkossa.

4. Kehästä poistuminen. Loukkaantumisen myötä on mahdollisuus kokeilla hetken aikaa erilaista elämää. Voi poistua urheilijan rutiininomaisesta arjesta ja hakea uusia virikkeitä pelkäämättä, että huominen treeni menee pilalle.

5. Enemmän tilaa luovalle ajattelulle. Hektisessä, ohjelmoidussa arjessa toimimme joskus kuin robotit. Silloin aivoissamme luovat alueet eivät ole aktiivisina. Kun treenaaminen vähenee, luovuus lisääntyy.

6. Kaaoksen jälkeen ymmärrys omista tarpeista kasvaa. Edward Lorenzin (1917-2008) kehittämän kaaosteorian mukaan epätasapaino, kaoottisuus ja kompleksisuus ovat edellytyksiä radikaaleille muutoksille. Vuodesta 2004 lähtien monet filosofit ovat alkaneet nähdä sekasorron ja kaaoksen positiivisena ilmiönä, joka tuottaa muutoksia sen sijaan, että sitä ajateltaisiin poikkeustilana.

Se, mitä kaikkea tästä kaaoksesta syntyy, jää nähtäväksi. Suurinta osaa niistä syy-seuraussuhteista en osaa edes yhdistää. Joillekin asioille tässä on loppupiste ja toisille alkupiste. Niin se elämä etenee.

Jotain pitää mennä rikki, jotta syntyy jotain mahtavampaa. Esimerkiksi pirstaleisista suklaakekseistä tulee mun lempi suklaa-taateli-rahkakakun pohja! Keksien nuijiminen on muuten ihanaa aggression purkua, olisin voinut jatkaa kauemminkin. Kakun reseptin voin julkaista joskus myöhemmin täällä blogissa myös. 

Eli nyt kaikki muutkin loukkaantuneena olevat tai muuten rikkinäiset siskot ja veljet: muistakaamme, että jos oot rikki, niin oo kunnolla, vaikka se on vaikeeta hyväksyä. Mutta silloin annat itselles mahdollisuuden muotoutua uudestaan entistä parempaan muotoon. Munkin akilles arpeutuu ja paranee, ja siinä sivussa kehittyy vähän muutkin asiat.