Sunnuntai

Sunnuntai on levon aikaa. Kuutena päivänä viikossa tehdään töitä ja seitsemäntenä levätään. Näin sen ainakin pitäisi olla. Tuntuu, että olemme yhä enemmän menossa suuntaan, jossa arki ja pyhät sekoittuvat. Kaupat ovat auki, monet ihmiset ovat tahtoen tai tahtomattaan sunnuntaisinkin töissä. Mikäs toisaalta onkaan sen parempaa aikaa hoitaa kaikkia rästihommia ja suunnitella tulevaa viikkoa kuin sunnuntai. Mutta milloin pysähdymme? Milloin otamme aikaa itsellemme ja olemme tässä, emmekä pitäisi-kuplassa tai ensi viikossa?

Havahduin tänään siihen, kuinka aivoni eivät lakkaa suunnittelemasta ja murehtimasta sunnuntainakaan. Aika surullista. Olen nyt hoitanut tämän ja tuon, mitä unohdin, mikä vielä piti tehdä ennen tätä? Kamoon, aivot, pysähtykää! Nyt on sunnuntai, ei tarvi tehdä mitään. Aloin siis kirjoittaa. Kirjoittaminen palauttaa minut tähän hetkeen ja auttaa tarkastelemaan suurta kuvaa. Pari syvää hengitystä ja olen taas tässä. Kuulen koneen hyrinän, haistan kahvin ja huomaan, kuinka kirkas päivä ulkona on. Olen niin etuoikeutettu monessa suhteessa. Saan viettää sunnuntaita kotona turvallisessa paikassa. Voin olla omassa rauhassa jos tarvin hiljaisuutta. Voin mennä perheen luo tai soittaa ystäville, jos kaipaan seuraa. Nämä ajatukset nostavat hymyn huulille ja tuovat kiitollisuuden tunteen. 

Arki koostuu pitkälti rutiineista, mutta sunnuntaikin voi koostua omista rutiineistaan, jotka ovat poikkeuksellisempia ja tuntuvat erikoisemmilta, kuin arkipäivän touhut. Sunnuntaiaamiainen, sunnuntaikävely, sunnuntaimakoilu, sunnuntainetflix, sunnuntai… no joo mutta siis pointti on, että ihan mitä vaan voi tehdä asennoituen siihen niin, että tänään se on erityisen rentouttavaa ja mukavaa, koska on sunnuntai.

Tiedän, etten ole ainut, jonka on välillä vaikea katkaista tarmokasta tekemisen tarvetta. Tämä on erityisesti tunnollisten naisten ongelma. Mutta hei, oikeasti aika helppo korjata, kun sen tiedostaa. Tärkein asia mikä pitää korjata on se, että oppii olemaan tyytyväinen siihen, mitä on saanut viikon aikana tehtyä. On siis samalla tyytyväinen itseensä. Ja jos ei ole saanut tehtyä sitä mitä olisin halunnut, ei lyttää itseään sen takia. Tulevaisuus, eli ensi viikko stressaa koko sunnuntain, jos tuntuu, että viime viikko meni alisuoriutuessa ja seuraava puristus alkaa jo huomenna. Sunnuntai on päätös hienolle tai huonolle viikolle mutta samalla lähtöviiva seuraavalle viikolle. Kannattaa miettiä, haluaako ensi viikon aloittaa jo valmiiksi maton alta, vai hyvistä asetelmista pirteänä ja voimaantuneena. 

Pääasia, jonka haluan siis itselleni ja kaikille muille sanoa on, että arvosta hetkiä, jolloin saat vain töllöttää eteesi ja olla tyytyväinen, tyytymätön tai ihan mitä vaan. Se on sunnuntai ja sunnuntaita kannattaa laittaa ripaus jokaiseen päivään. Se on avain jaksamiseen ja hyvään mielentilaan pitkällä aikavälillä.

Tässä vielä mun sunnuntaita piristäneen SunnuntaiSmoothien resepti:

1 banaani

2dl kaurajuomaa

2-3 rkl raejuustoa

jäisiä mustikoita

Sekoita ainekset thosekoittimessa, kaada lasiin ja ripottele päälle mysliä. Lopputulos on uskomattoman hyvä.

Hyvä alku kaudelle

Nyt on taas kisakausi startannut kunnolla! Alkuvuodesta leireilin Ruotsissa ja Kuortaneella, jonka jälkeen kisasin kahdessa EM-katsastuksessa, sekä Bakun maailmancupissa. Kausi on ollut nousujohteinen kuten tavallista, mutta koin olevani jo ensimmäisissä kisoissa paremmassa kunnossa, kuin vuosi sitten keväällä. Bakun maailmancupissa pääsin hyppyfinaaliin ja jäin vain kymmenyksen päähän nojapuu- ja permantofinaaleista. Puomilla olin yhdestoista. Oli upeaa kisailla spottivaloin valaistulla podiumilla yleisön hurratessa. Pääsin myös kovaan seuraan sekä puomi- että permantokarsinnassa, kun olin Olympiavoittaja Catalina Ponorin kanssa samassa ryhmässä. Puomilla itseasiassa vähän tutisutti, kun oma vuoroni oli heti Ponorin jälkeen, mutta sain silti tehtyä pysyvän sarjan.

Kisamatkasta jäi päällimmäisenä mieleen se fiilis, jonka koin pitkästä aikaa: kovassakin seurassa tunsin kuuluvani joukkoon. Joskus arvokisoissa on tutunut siltä, etten ole osannut arvostaa omaa tekemistäni tarpeeksi. Nyt tunne oli toisenlainen. Ehkä osansa teki sekin, että maailmancupeissa osallistujamäärä on pienempi, kuin EM- ja MM-kisoissa, joten kaikki voimistelijat ovat enemmän kuin yhtä perhettä. Sain ihanaa palautetta muiden maiden tuomareilta ja voimistelijoilta. Muutama rohkaiseva sana hyvin menestyneeltä urheilijalta tuntuu nostavan mielialaa ja itsetuntoa roppakaupalla. Sain myös uusia ystäviä, mikä on yksi parhaista asioista kisareissuilla.

Seuraavana edessäni on EM-kilpailut Romaniassa. Lähtöön on tasan kaksi viikkoa. Valmistautuminen on tuntunut menevän hyvin. Viime viikon treenasin vuoden alusta Suomeen tulleen valmentajan Laurensin kanssa. Yhteistyö sujuu hyvin ja on aina piristävää saada jotain uutta omiin rutiineihin ja lisäpotkua arkitreeniin. Olen hakenut muutosta myös fysiikkaharjoitteluun. Tavoitteenani on saada kokonaisuudessaan vahvemmat jalat, erityisesti takareidet, jotta kaikki on helpompaa ja loukkaantumisriski pienenee. Kävin Bakun jälkeen Kuortaneen urheiluopistolla testauttamassa voimatasot. Tulosten perusteella lähden nyt yhdessä Kuortaneen testaustiimin ja oman valmennusporukan kanssa kehittämään muutamia asioita. Harjoittelua muokataan pienin askelin, mutta tuntuu jo nyt tosi hyvältä, että tiedän meneväni oikeaan suuntaan.