Pelko mielletään usein negatiiviseksi asiaksi.
Mutta jos ei pelkää mitään, onko millään merkitystä? Jos
pelkäämme menettävämme rakkaamme, se tarkoittaa, että rakastamme heitä, emmekä
haluaisi elää ilman heitä. Jos pelkäämme, että joudumme auto-onnettomuuteen, se
tarkoittaa, että arvostamme omaa elämäämme niin paljon, että haluamme suojella
sitä. Pelkäämme asioiden puolesta, joilla on tunnearvoa. Pelkäämme, että pankit
menevät konkurssiin, koska meillä on siellä säästöjä. Olemme nähneet vaivaa
niiden asioiden eteen, jotka pelkäämme menettävämme.
Jotkut sanovat, etteivät pelkää enää mitään, kun ovat olleet
lähellä kuolemaa tai kokeneet jotain rajua. Mietin, onko se totta, ettei enää
pelkää mitään, ja miltä elämä tuntuisi, jos ei pelkäisi. Minusta tuntuu, että
pelko on kuin tuli; hyvä renki, mutta huono isäntä.

Todellisuus ei kuitenkaan ole aina loogista. Se on erittäin
paradoksaalista ja ironista. Se, joka ei uskalla elää täysillä ja pudota
korkealta, ei saa koskaan myöskään käydä korkealla. Nyt kun päästään asian
ytimeen, kysyn, että mitä tarkoittaa elää täysillä? Siitä puhutaan koko ajan.
Instagram on täynnä quoteja, jotka muistuttavat siitä, kuinka elämä kannattaa elää
nyt kun siihen on mahdollisuus.
Jos valitsee mukavuusalueella pysymisen pelkojen välttämisen
vuoksi, pelot vain lisääntyvät. Niitä on joka puolella. Sängyn alle työnnetyt
pelot jakavat päivystysvuorot keskenään.
Alun perin aloin pohtia tätä aihetta siksi, koska pelko
käsitteenä kiehtoo minua ja siitä on keskusteltu ja väitelty paljon. Haluaisin
löytää optimaalisen tavan elää tässä pelkojen maailmassa. Monet
urheilupsykologit sanovat: ”Pelko on ystävä, ei vihollinen. Ota se mukaasi.”
Tuota lausetta on vaikea ymmärtää, jos parhaillaan pelkää jotain asiaa niin
paljon, että se vie yöunet. Senkin olen kokenut. Vuosien mittaan olen alkanut
tajuta pelon kanssa ystävyyssuhteen solmimisen ideaa. Jokin pelko ei
välttämättä koskaan katoa, mutta omaa suhtautumista pelkoon voi muuttaa. Jos
torjuu pelon, se hyppää joku kaunis yö kummittelemaan ja luulen, että oikeasti
se on mörkö, joka jossain vaiheessa tappaa. Jos ei fyysisesti, ainakin henkisesti.
Jos taas ei tee pelosta mörköä, saattaa kuolla siihen mikä pelottaa, muttei
kuole pelon takia. Se on pääasia. Pätisiköhän tähänkin sanonta: ”Pidä ystävät
lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä”? Kun tunnet pelon ja sen mitä pelko
sinussa saa aikaan, sen kanssa on helpompi tulla toimeen.
Tämä
on siis myös periaatekysymys. On oma päätöksesi, onko tiellesi laitettu kapula
matkan loppu, vai apuväline kiivetä ylöspäin. Ei anneta pelolle ylivaltaa
päättää elämästämme. Otetaan se assistentiksi, jolle ei makseta palkkaa. Itse
saat valita, onko pelko avustajasi, vai loinen, joka syö joka päivä palan elämääsi