Reilut kaksi kuukautta pulkassa Ruotsinmaalla. Olen kuullut
jonkun joskus sanovan, että matkailu on hyvä tapa tutustua itseensä. Matkailu
on hyvä tapa saada perspektiiviä. Matkailu avartaa mieltä. Oma ympyrä on aina
aika pieni. Mutta kun vaihtaa sen ympyrän sijaintia, huomaa joitain asioita,
mitä ei ennen huomannut. Asioita itsestä. Havaintoja siitä, millaista elämä voi
olla. Perheessä, salilla, kaveriporukassa lauantai-iltana. Jokainen uusi tuttavuus maustaa
maailmankuvaani hitusen toisenlaiseksi. Opettaa uusia asioita. Joskus haluamme
oppia mitä meille opetetaan ja joskus emme. Täällä ollessani tunnen oloni avoimemmaksi
uusille opetuksille, kuin turvallisella kotitantereella. Olen irtautunut
tutuista rutiineista ja tavoista. Olen etsinyt uusia kaavoja, uusia asioita,
joihin kiintyä. Ja kaikkea uutta, joka vain tulee ja menee. Suomessa asuessani
elin lähinnä kanatortilloilla. Olin löytänyt balanssin ruuan terveellisyyden,
maun ja sen eteen tehtävän työmäärän välille. Miksi siis olisin muuttanut
mitään, kun voi elää päivästä toiseen samalla hyvällä tavalla?
Täällä olen oppinut vähän kokkaamaan. Mun host-isä Magnus on
itseoppinut ruuanlaitto-expertti. Päivä päivältä olen oivaltanut uusia asioista
ruuan maustamisesta. Mauille etsitään balanssi, kuten kaikelle elämässä. Olen
ymmärtänyt, kuinka eri tavoin ruuan ja kokkaamisen voi nähdä: välttämättömänä
ravintoaineiden lähteenä, elämyksenä, nautintona, pakkopullana, harrastuksena,
työnä, rakkautena, intohimona, kehittymisen kohteena, yhteisöllisyyden
rakentamisena, kompromisseina, itsensä toteuttamisena. Jokainen uusi kokemus
saa elämän maistumaan hieman raikkaammalta, karvaammalta tai makeammalta. Aivan
kuten lihapadassa. Usein makuja ei tunnista. Ne sekoittuvat niin, että on edes
madotonta tietää, mistä mikäkin maku on peräisin ja mikä on tulosta kahden
mausteen sekoittumisesta. Kun itse Master-Chef kysyy multa, mitä tarvii lisätä:
suolaa, makeutta vai happamuutta, joskus osaan vastata heti, joskus en osaa,
koska en tiedä, miltä sopan kuuluisi maistua. Mutta tietääkö kukaan? Onko
siihen muka oikeaa vastausta? Kaikkien suu on erilainen ja jos mielipidettä
kysytään sinulta, sinä vastaat. Omalla kielellä, omalla suulla.
Olen muuten innoissaan siitä, että osaan ruotsinkieltä jo niin paljon paremmin, kuin tullessani. Vaikka
kieli ei vielä tunnista kaikkia umami-makuja, se on oppinut pikkuhiljaa
taipumaan sellaisiin lauseisiin, joita kirjoitettiin paperiin yo-kirjoituksissa
neljä vuotta sitten. Itseluottamus kohoaa aina, kun joku kehuu, että olen
kehittynyt puhumisessa. Tässä huomaa taas sen, että tekemällä oppii. Puhumalla
puhumaan, voimistelemalla voimistelemaan. Ja huumorilla, heittäytymisellä ja
yrittämisellä, ottamalla vähän riskejä.
Viime viikolla me käytiin Jonnan kanssa tsekkaan, mitä
Suomeen kuului. Oli huippuhauskaa käydä pitkästä aikaa vanhalla kotisalilla, saunassa ja avannossa. Treenata vanhalla kotisalilla ja laulaa autossa suomipoppia. Yhdistyä vähäksi aikaa Suomen ystävien kanssa. Mutta tietäkää,
että ei me oikeesti nytkään olla erossa. Vaikka onkin jääkylmä lätäkkö välissä, sydän on täällä lämmin <3 <3
