tag:blogger.com,1999:blog-6722227701878640802024-03-18T21:38:19.796-07:00urheilun ruusuköynnösOlen 24-vuotias telinevoimistelun naisten suomenmestari ja seiväshyppääjä. Blogissani pohdin elämään liittyviä asioita urheilun kautta ja toisin päin. Kirjoitan kehittääkseni ajattelutapojani ja selkiyttääkseni asioita itselleni. Tavoitteenani on myös jakaa asioita kanssanne ja kuulla omia kokemuksianne ja mielipiteitänne. Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.comBlogger21125tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-44728869809775256662018-12-31T04:12:00.002-08:002018-12-31T04:22:43.362-08:00Kasvun vuosi 2018<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Minulla ei
ehkä yleensä ole ollut vuoden päätteeksi tapana jäädä kovin tarkasti pohtimaan,
mitä kaikkea kulunut vuosi piti sisällään. Yleensä kai olen tyytynyt niihin
muistikuviin, mitä automaattisesti nousee mieleen, kuten suurimmat saavutukset
vuoden aikana. Nyt tuntuu erilaiselta. On todella antoisaa palata ajassa vuoden
alkuun ja muistella tapahtumia. Vaikka elämässäni onkin ollut monta kasvun
vuotta, vuosi 2018 on kyllä omaa luokkaansa. Luulen tämän johtuvan siitä, että
oma reflektiokyky paranee vuosi vuodelta. Kokemuksia on mahdollista sisäistää
syvemmin ja moniulotteisemmin. Myöskin tänä vuonna on oikeasti tapahtunut
todella paljon ihan erilaisia asioita. Vahvempia tunteita ja kokemuksia kuin
olen ennen kokenut. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Vuoden
ensimmäiset neljä kuukautta harjoittelin Ruotsissa. Siellä erilaisen
valmentajan ja treeniseuran ansiosta sain ahaa-elämyksiä voimistelusta ja
koettelin omia rajojani. Tuntui, että se oli juuri sitä mitä olin kaivannut jo
pitkään. Sain käyttää kaikkea sitä energiaa ja intohimoa, joka akillesjänteen loukkaantumisjakson
aikana minuun oli kertynyt. Kaikki tuntui tosi hyvältä, vaikka treenaus olikin
rankempaa, kuin mihin olin tottunut. Omilla äärirajoilla treenaaminen oli
vuoden ensimmäinen kasvun paikka.<o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbTJ7XA4YFLwJ5iISgxwxYV-SrZgZufxJHiiLynOcEhmBXSWuMTrt2hDpo_sFt07WtY-46qScbBtPF3VsIVvMy-C2kbrCYryqCLB9AgwmTfOn7ynN9krYbZg-DUWGbbvmBU5M0ccYH9uU/s1600/IMG_20180219_131226_079.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbTJ7XA4YFLwJ5iISgxwxYV-SrZgZufxJHiiLynOcEhmBXSWuMTrt2hDpo_sFt07WtY-46qScbBtPF3VsIVvMy-C2kbrCYryqCLB9AgwmTfOn7ynN9krYbZg-DUWGbbvmBU5M0ccYH9uU/s320/IMG_20180219_131226_079.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Aloin ajaa sisään jalkatelineitä, sillä olin
saanut luvan alkaa kuormittaa akillesta. Pikkuhiljaa pääsinkin tekemään jo
kaikkia vanhoja temppuja pehmeämmillä alustoilla ja se tuntui mahtavalta. Jostain
syystä vasen polvi alkoi kuitenkin oireilla. Näytin sitä monellekin pätevälle
fyssarille Ruotsissa, mutta kivun ei todettu olevan kovin vakavaa. Sain
kuntouttavia harjoitteita lihastasapainon tukemiseksi ja kevensin
jalkaharjoittelua, kun kipu kävi yhä kovemmaksi. Lopulta päätin, että osallistuisin
kevään SM-kisoissa sekä EM-katsastuksissa vain nojapuille ja puomille. Neliottelutavoitteesta
luopuminen jalan terveyden eteen oli vuoden toinen kasvun paikka.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Kun palasin
Suomeen, olin sinut päätökseni kanssa osallistua kevään kisoissa neliottelun
sijaan vain kahdelle telineelle ja tehdä se mahdollisimman tyylikkäästi. Sain muutaman
päivän kestävän flunssan heti kotiin palattuani, mikä ei itsessään ollut yhtään
paha juttu. Kuitenkin, kun aloin taas treenata, en jaksanut mitään. Kunto ei
millään noussut ja sarjoja oli mahdotonta tehdä. Syyksi paljastui hemoglobiinin
hurja lasku, anemia. Olen tottunut voimistelemaan todella hyvillä veriarvoilla,
joten tunsin kropassa muuttuneen tilanteen. En silti luovuttanut kisojen
suhteen, joihin oli enää reilu viikko aikaa. Kaikki kevään kisasuoritukset
jäivät kuitenkin todella kauas tyylikkyydestä. Jouduin nielemään tappioita, jotka
tuntuivat todella karvailta varsinkin, koska olin paiskinut koko kevään niin
paljon töitä. Kolmas kasvun paikka.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYz0wcsyxBSPH9TLLcd6tM6LXOLrBLrfV0O2jezGLYEcfw7FX0moFZ4Kl5uJbvdHs-1AfX3yaZhGvOkRO7ovTzAHjIvG-mJSLdBevsZG20ftFAhxeJI2yofBAEnH-NURIGaN8UyJdxxkM/s1600/IMG_20180902_130608_287.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1280" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYz0wcsyxBSPH9TLLcd6tM6LXOLrBLrfV0O2jezGLYEcfw7FX0moFZ4Kl5uJbvdHs-1AfX3yaZhGvOkRO7ovTzAHjIvG-mJSLdBevsZG20ftFAhxeJI2yofBAEnH-NURIGaN8UyJdxxkM/s200/IMG_20180902_130608_287.jpg" width="160" /></a><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">En lähtenyt
edustamaan Suomea alkukesän PM- tai EM-kisoihin ja treeneissä piti ottaa iisimmin,
kunnes terveydentila olisi taas tasapainossa. Kaikki tuntui normaalia
raskaammalta, mutta pikkuhiljaa paremmalta. Kisasin heinäkuun alussa kilpailun
ulkopuolisena Ruotsin mestaruuskisoissa. Se oli tämän vuoden ensimmäinen ehjä
nojapuukisa, joten mieli alkoi taas olla toiveikas. Kisan jälkeen jäin vielä
viikoksi Eskilstunaan leirille, jossa tunsin pitkästä aikaa, että treeni sujui
ja happi kulkeutui lihaksiin paremmin. Leirin jälkeen vietin ansaittua ja
tarpeellista lomaa kymmenen päivää. Onnistunut kisa, hyvältä tuntunut leiri
sekä palauttava loma nostattivat itseluottamusta ja tunsin taas kasvavani
neljännen kerran. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Kesällä
aloitin yhteistyön uuden valmentajani, Ryanin kanssa. Uusi valmentaja saapui
Tampereelle juuri oikeaan aikaan aloittamaan kanssani valmistautumisen kohti
syyskautta. Yhteistyö ja treeni sujui hyvin, mutta pian sain tietää, että
polveni tarvii operoida elokuun alussa rustovaurion vuoksi. Heitin pois toiveet
syksyn kilpailuista, ainakin osallistumisesta kauden ensimmäiseen World
Challenge cupiin Unkarissa. Operaation jälkeen lääkäri kuitenkin totesi, että
kuukauden päästä saan alkaa iskuttaa polvea. Sain tukea läheisiltä ihmisiltä,
jotka valoivat taas uskoa minuun. Ehkäpä olisikin mahdollista kisata nojapuut
kuukauden päästä operaatiosta. Asetin tavoitteen itselleni uudestaan ja minä ja
valmentajani uskoimme siihen. Täytyi tietenkin harjoitella jalan ehdoilla ja
pitäytyä helpossa alastulossa. Syyskuussa Unkarissa tein nappisuorituksen,
sijoittuen karsinnassa kolmanneksi. Finaalissakin tein ehjän sarjan ja se
riitti viidenteen sijaan. Mielentila, itseluottamus ja usko itseen oli noussut
lyhyen ajan sisällä roimasti. Kyseinen kisaviikonloppu todisti minulle jotakin.
Se oli osoitus siitä, että kun uskoo tavoitteeseensa, tuntui se aluksi miten
hullulta tahansa, se on mahdollista saavuttaa. Viidennellä kasvupaikalla olin
taas mukana taistelemassa MM-kisapaikoista.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVlfBU3cx9RioT9n2E4qjpaNQ8HQX1tzajxkuEI5d0HpAzvYGxPyutv0T4oc_PmZQ3r-PBFSoz9A7sYY_EcTp9xflu49YTVXBsXtQEziR2tqZipOv1XFeShzhNWqvAoI_r7e9cP2ozVBU/s1600/rosnnaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="746" data-original-width="420" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVlfBU3cx9RioT9n2E4qjpaNQ8HQX1tzajxkuEI5d0HpAzvYGxPyutv0T4oc_PmZQ3r-PBFSoz9A7sYY_EcTp9xflu49YTVXBsXtQEziR2tqZipOv1XFeShzhNWqvAoI_r7e9cP2ozVBU/s320/rosnnaa.jpg" width="179" /></a></div>
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Loppusyksynä
anemia alkoi taas kolkutella ovelle, mikä teki kisakaudesta rankan. Tulin kuitenkin
valituksi MM-joukkueeseen, mikä oli mahtavaa. Tällä kertaa tekisin suoritukseni
vain joukkueelle, sillä tavoittelimme hyvää joukkuesijoitusta. Valmistava leiri
Helsingissä, sekä viikon MM-kisareissu eivät olleet helppoja. Olin kuitenkin
päättänyt, että varsinkin paikan päällä tulisin olemaan hyvällä asenteella. Jos
tuntuisi, että omat voimat ei riitä hyvään suoritukseen, ainakin voisin silti
tsempata muita ja olla esimerkkinä, koska minulla on kokemusta monista
arvokisoista. Ja niin me jaoimme positiivista henkeä joukkueen kesken
valmistautuen kisaan ja se varmasti auttoi minutkin ehjään suoritukseen
h-hetkellä. Tämä MM-viikko oli vuoden kuudes kasvun paikka. <o:p></o:p></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFNfiidqFKCt1PErhhgT_dAgk1QiIyCNmUZrZpGNDebY-0gUBDsxiMPqkP9Gx7OmZVuAZ4g5Qqbzxw19nTfS0kjyPxBZ0REn8OjWNDAkWRczLrniSn-mzatwKJiT3iPN5oAZr8n54VUME/s1600/IMG_20180313_184634_335.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1080" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFNfiidqFKCt1PErhhgT_dAgk1QiIyCNmUZrZpGNDebY-0gUBDsxiMPqkP9Gx7OmZVuAZ4g5Qqbzxw19nTfS0kjyPxBZ0REn8OjWNDAkWRczLrniSn-mzatwKJiT3iPN5oAZr8n54VUME/s200/IMG_20180313_184634_335.jpg" width="200" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><span style="font-size: 12pt;">Päätin
kisakauteni Maailmancupiin Saksassa marraskuun lopussa. Kisa oli erittäin
kovatasoinen ja sijoitukseni kohtuullisella suorituksella oli 15. Tärkein
huomio tämän kisan ja virheanalyysin jälkeen oli kuitenkin se, että tein
syyskauden jokaisessa kisassa ehjät suoritukset. Heinäkuusta laskien tein siis
viisi ehjää nojapuusarjaa kisoissa läpi. Syyskausi koostui oikeastaan pelkistä
isoista kisoista, harkkakisat olivat olleet keväällä. Saan olla ylpeä siitä,
että hyvin paineistetuissa tilanteissa kykenin hyviin suorituksiin. Seitsemäntenä
kasvun paikkana mainitsen siis sen taidon, että kykenee löytämään positiiviset
asiat omasta tekemisestään pitkällä tähtäimellä ja katsomaan kokonaisuutta vain
yhden suorituksen sijaan.</span> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Tämän vuoden
aikana olen oppinut tuntemaan monta itselleni merkittävää ihmistä. Jokaisella
heistä on ollut erilainen rooli elämässäni. Osa heistä oli ohikulkumatkalla,
osa on pysynyt tähän asti. Olen oppinut sanoin kuvaamattoman paljon heiltä ja
varmasti vastavuoroisesti antanut heille jotain. Myös niiltä, jotka eivät jää
elämäämme, voimme saada elämäämme jotain pysyvää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Olen oppinut
puskemaan itseäni entistä kovemmin eteenpäin, mutta olen myös oppinut olemaan
armollinen itselleni. Myötätuntoa ja positiivista puhetta oma mieli tarvii
yllättävän paljon. Onneksi ensi vuonna on aikaa opetella lisää. En malta
odottaa kaikkia niitä seikkailuja, jotka ovat tulossa. Joulun ja uudenvuoden
muutamien vapaapäivien, rauhoittumisen ja itselle aikaa ottamisen jälkeen on
hyvä lähteä virkeänä seikkailuun.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheeHud1cHHfjrMa3v_eAjp-tG3-bmBLm6nELana8Rtx8BUzEsbPJ-1Jvbt0ySqNI4pj765yjk_nCS5CrKQ2UcYwMOX9XzKNWhgfT0qSdUZ-gEzMBN17nNwPmds-6pjp46HEQxnBXyj8_0/s1600/IMG_20180825_162018.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheeHud1cHHfjrMa3v_eAjp-tG3-bmBLm6nELana8Rtx8BUzEsbPJ-1Jvbt0ySqNI4pj765yjk_nCS5CrKQ2UcYwMOX9XzKNWhgfT0qSdUZ-gEzMBN17nNwPmds-6pjp46HEQxnBXyj8_0/s200/IMG_20180825_162018.jpg" width="150" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><span style="font-size: 12pt;">Ihanaa uutta
vuotta ja tsemppiä kaikille <3</span></span></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZv6OPVz4vyHt10OychTB6YTi01JhK7-GzMwzDK6wNg2R1etpq9vqyCYAgu-V9Q1D_HPeqZ6gScDEcyytUdEnSz0gFd8uqcgH_ZrCYPYuK5EcipFuukBsxAh8-M01zdcM45tXZ1-0SXPE/s1600/IMG_20180804_172530.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZv6OPVz4vyHt10OychTB6YTi01JhK7-GzMwzDK6wNg2R1etpq9vqyCYAgu-V9Q1D_HPeqZ6gScDEcyytUdEnSz0gFd8uqcgH_ZrCYPYuK5EcipFuukBsxAh8-M01zdcM45tXZ1-0SXPE/s200/IMG_20180804_172530.jpg" width="150" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7oHmiQ8RKTxltNV9_SrKMN0g_VrentUq8XAm1mGa4eTK-awCGJ-N4jhdOyQEImXaDWBGlfaXFmkHQgaMHrF93zEM40r2M1gXUJgaUoEo8kBG0mlapNmZ6D0TSUPu_DyWPj5d1DosG4UQ/s1600/IMG_20180713_190745.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7oHmiQ8RKTxltNV9_SrKMN0g_VrentUq8XAm1mGa4eTK-awCGJ-N4jhdOyQEImXaDWBGlfaXFmkHQgaMHrF93zEM40r2M1gXUJgaUoEo8kBG0mlapNmZ6D0TSUPu_DyWPj5d1DosG4UQ/s200/IMG_20180713_190745.jpg" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-h44uWiHv9dxVpKLwIabKPlB-poQCdmi0YrEU4XXZtnqdvxERA_QxIKuJYEc1xjMm8kSSmxLDsLNP7j39d2JRb4fNnf1fvH7W0MkBbHm2BQYykFy4AcXNgHXI_JWYJOnK6NQWfInMgFQ/s1600/IMG_20180310_180421.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-h44uWiHv9dxVpKLwIabKPlB-poQCdmi0YrEU4XXZtnqdvxERA_QxIKuJYEc1xjMm8kSSmxLDsLNP7j39d2JRb4fNnf1fvH7W0MkBbHm2BQYykFy4AcXNgHXI_JWYJOnK6NQWfInMgFQ/s200/IMG_20180310_180421.jpg" width="150" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-7046006017207163612018-11-18T06:51:00.000-08:002018-11-18T07:09:16.240-08:00Oikeita ihmisiä oikealla hetkellä<br />
<div class="MsoNormal">
Pitkästä aikaa löytyi aihe, joka toi minut taas blogin äärelle. Minut nimittäin herätti se ajatus, miten vaikutamme toinen toisiimme ja kuinka suuri merkitys on kannustuksella, uskolla ja luottamuksella. Sama aihe poltteli myös juoksija Noora Toivoa, joten päätimme samaan aikaan tehdä postauksen kyseisestä aiheesta. Nooran tekstiin pääset klikkaamalla<span style="color: orange;"><b> <a href="http://nooratoivo.fi/2018/11/kuinka-keskittya-omaan-juttuun/" target="_blank">tästä</a></b></span>. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tähän elämään on mahtunut paljon ihmisiä. Kannustavia
ihmisiä, epäileviä ihmisiä. Sellaisia, jotka muistuttavat minua positiivisista
näkökulmista, kun mitään positiivista ei mielestäsi ole näköpiirissä. Ja sellaisia,
jotka valmistelevat minut pettymysten kohtaamiseen pessimistin pehmoisella
viitalla, ettei pudotus sitten kolahda niin kovaa. Mutta tiedoksi vaan, että se
viitta kyllä kutittaa ja pistelee ja aiheuttaa ihottumaa koko ajan. Joskus
siitä huolimatta lähden tallustelemaan pessimistin käsikynkässä turvallisen
harmaata polkua vältellen epäonnistumisia, kunnes vastaan tulee joku, joka avaa
hetkeksi silmäni ja saa minut tajuamaan, että voin valita toisen polun. Sillä
polulla kurkotellaan korkealle ja tiputaan korkealta, mutta tosiasiassa, vaikka
pudotus ottaa vatsasta aika lujaa, ei se kolahda yhtään sen kovempaa ilman pessimistiviittaa.
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtJR6vLO3fw6QH7yETnaFTp_cfvHHFJ6AVFB3lu9sasdptEKBlgbgLXA_1uceD_dEd43pAWzmQhPduHKW2SGk82yeeWyjYAsJ2ZUudI16R7oCRXx1yk0Mes8o_1i6uh2nDxVljaV3AvSA/s1600/IMG-20180924-WA0026.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtJR6vLO3fw6QH7yETnaFTp_cfvHHFJ6AVFB3lu9sasdptEKBlgbgLXA_1uceD_dEd43pAWzmQhPduHKW2SGk82yeeWyjYAsJ2ZUudI16R7oCRXx1yk0Mes8o_1i6uh2nDxVljaV3AvSA/s320/IMG-20180924-WA0026.jpg" width="240" /></a>Nämä toiset ihmiset, pessimistit ja optimistit, eivät
kuitenkaan ole se asia, joka varsinaisesti johdattaa itsen jommallekummalle polulle,
tai syöttää ajattelumalleja, jotka otamme pureksimatta vastaan. Muut ihmiset
herättelevät pintaan itsessä jo valmiiksi asustavia ajatuksia ja tunteita,
joita voimme itse vahvistaa. Kun tämän tiedostaa, on helpompi lähteä etsimään
ympärilleen oikeita ihmisiä. Kuka herättää itsessä mitäkin tunteita eri
tilanteissa? Esimerkiksi tiedostan, kenen lähettyvillä kannattaa olla enne
kilpailuja, jos tarvitsen lisää aggressiota, tai kenen lähettyvillä silloin,
kun pitää rauhoittua. Tämä vaatii myös hyvää itsetuntemusta, mutta kannattaa
luottaa omiin vaistoihin. Tietenkin joidenkin mielipiteet vaikuttavat meihin
enemmän, kuin toisten. Jopa pelkkä luulo siitä, että itselle merkityksellinen
ihminen ajattelee itsestä tietyllä tavalla, vaikuttaa omiin ajatuksiin, tunteisiin
ja käyttäytymiseen.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mielestäni on ihmeellistä, miten paljon voimme toisiimme
vaikuttaa. Pieneltä tuntuvat lauseet saavat suuren merkityksen, kun ne osuvat
oikeaan kohtaan. Tuntuu siltä, että itse olen toisinaan hyvin vastaanottavainen
kaikelle palautteelle, kun taas joskus lähes immuuni muiden mielipiteille. Immuunius
lisääntyy silloin, kun olen psyykannut itseni esimerkiksi kisoja varten.
Silloin ei voi kiinnostaa se, mitä muut ajattelevat, koska keskittyminen tulee
suunnata parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Tietoisena siitä, että positiiviset
mielikuvat, pystyvyyden vahvistaminen ja onnistumisen odottaminen lisäävät
todennäköisyyttä onnistua kilpailussa, toteutan parhaani mukaan tällaisia
ajattelutapoja silloin, kun kisa lähenee. Olen pohtinut, millainen vaikutus
elämääni olisi sillä, että arjessakin oma mieli olisi enemmän ns. kisatilassa,
eli muiden negatiiviset ajatukset, joista osan olemassaolon olen tietenkin vain
kuvitellut, eivät pääsisi mitenkään vaikuttamaan omiin tekemisiin. Haastan
teidät kaikki yhdessä mun kanssa harjoittelemaan tätä, ja jättämään yhä
useammin muiden asenteet huomiotta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Treeneissä on aina paras draivi heti arvokisoista palaamisen
jälkeen. Silloin on juuri nähnyt vierestä maailman huippujen todistavan, miten
helppoa on tehdä sellaisia juttuja, jotka omassa päässä olivat mahdottoman
monimutkaisia aiemmin. Itseluottamus on parempi, sillä kisan jälkeen on helppo
samaistua kilpakumppaneihin, joiden toiminta vaikuttaa hyvin ammattimaiselta ja
itsevarmalta. Yleensä kisakoneesta noustuani en malta päästä takaisin salille
kokeilemaan uusia liikkeitä ja vanhatkin sujuvat paljon paremmin. Toisten
ihmisten esimerkilläkin on siis valtava voima.<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxtwLHnxw_YNqOyTsrpQxt6lXGVxkDlYJgWYcwY5Q7OKLP36pbXa0yIYYSIGv5X21VQ4ZcSOtSECChfJucS3ilBavWs8K9taSUB28WgcCPWHL9FCU7FcabiuPAuA0B-YZq4FKzonD-uK8/s1600/hands-63743__340.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="340" data-original-width="226" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxtwLHnxw_YNqOyTsrpQxt6lXGVxkDlYJgWYcwY5Q7OKLP36pbXa0yIYYSIGv5X21VQ4ZcSOtSECChfJucS3ilBavWs8K9taSUB28WgcCPWHL9FCU7FcabiuPAuA0B-YZq4FKzonD-uK8/s320/hands-63743__340.jpg" width="212" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lopuksi palataan kuitenkin arjen merkityksellisimpien
henkilöiden äärelle. Suurin kunnia kuuluu heille, jotka ovat aina siinä. Jotka
uskovat minuun kaikesta huolimatta ja nimenomaan siksi, että minä olen minä. Heitä
ei ole montaa. He tietävät parhaat ominaisuuteni sekä heikkouteni. He tuntevat
minut hyvin ja uskovat minuun niinäkin hetkinä, kun oma usko horjuu. He ovat
ansainneet yhdessä kanssani kaikki voittoni, koska he uskoivat minuun silloin,
kun olin tappiolla. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-2482794911438488112018-05-01T04:46:00.001-07:002018-05-01T04:54:02.074-07:00Dags att åka från ett hem till ett annat <br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVguzfS-GHRAejmQcO_YO4YPlaft0_fbESYB4_gKQ20h7517-DtaOZYceotiq3qgVUwEbxjLw6ygA8UllLZyCNJJtu-IH2hVKLlyimuPlmKvJ7brmgocShct0eVwWmLOwDWkH2XybCsjc/s1600/ruotsi+vappukokko.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVguzfS-GHRAejmQcO_YO4YPlaft0_fbESYB4_gKQ20h7517-DtaOZYceotiq3qgVUwEbxjLw6ygA8UllLZyCNJJtu-IH2hVKLlyimuPlmKvJ7brmgocShct0eVwWmLOwDWkH2XybCsjc/s320/ruotsi+vappukokko.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valborgsbrasan med familjen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="MsoNormal">
<a href="https://www.blogger.com/null" name="_gjdgxs"></a><span lang="SV" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Nu har jag bara en dag kvar här i Eskilstuna, och det känns
otroligt. Fyra månader har gått så fort. Det är trevligt att veta, att så
småningom får jag vara hos mina finska vänner och familjen. Men faktiskt, jag
har en familj också här nu. För att göra saken värre, den här familjen är så
cool att det blir jättesvårt att lämna den. Det känns som jag har verkligen
blivit en familjemedlem. Jag har fått en ny syster och bror, mamma och pappa.
Därför kan man säga att jag har blivit jätterik här. Rik med nya relationer och
upplevelser. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="SV" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="SV" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">Jag
har kört hårt på träningarna och det känns som jag har bra kondition nu. Även
om det har varit jobbigt, har jag njutit av den här perioden. Jag är så tacksam
för alla människor som har hjälpt mig att känna mig hemma här. Det har hjälpt
mig att vara glad. När man är glad, kan man träna ännu bättre. Nästan alla
svenskar som jag vet är så glada, leende och hjälpsamma att det verkligen
påverkar mig. Stort tack Jonna, som jag har tränat med nästan varje dag. Vi har
sporrat och stöttat varandra, upplevat de glada och de jobbiga dagarna
tillsammans. Tack för vår häftiga tränare Sebastian som har gjort så mycket för
oss och också Helena, som har varit där för mig med hela Eskilstuna Gymnastik
Föreningen. <o:p></o:p></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDAQnuowXrk3qxtyz6o3tyYo_WTQxbFdMgeRsbT7HAobnS_geH0QTRwY97RUbMse402Ufb-MZGWOCOA-Q84uaszpz3QbEj2SIgNhSllrw-C4Ju7NJWt-bnyFvHNd0I8Ky2YRAKaXDd9Jw/s1600/ruotsil%25C3%25A4ks%25C3%25A4ri.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDAQnuowXrk3qxtyz6o3tyYo_WTQxbFdMgeRsbT7HAobnS_geH0QTRwY97RUbMse402Ufb-MZGWOCOA-Q84uaszpz3QbEj2SIgNhSllrw-C4Ju7NJWt-bnyFvHNd0I8Ky2YRAKaXDd9Jw/s320/ruotsil%25C3%25A4ks%25C3%25A4ri.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">hejdåfest med mina vänner</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<span lang="SV" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"></span><br />
<span lang="SV" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span lang="SV" style="font-size: 12.0pt; line-height: 107%;">I morgon är det dags att åka hem ändå. Jag hoppas att jag inte kommer glömma hur
man pratar svenska. Jag tror att jag måste bara prata med mig själv varje dag.
Kanske lyssna svenska musik. Och ha Skypesamtal förstås!<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Jag lovar att jag aldrig kommer glömma er och
dessa underbara fyra månader. <o:p></o:p></span></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-71544253765453280432018-04-08T08:10:00.001-07:002018-04-08T08:10:16.487-07:00Ihminen itselle
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<span style="font-family: calibri;">Joskus elämä rullaa. Päivästä toiseen saa tanssahdella
eteenpäin, keveästi, kuin keiju. Tietää kulkevansa oikeaan suuntaan ja odottaa
hyviä asioita tapahtuvaksi. Aamuisin herää hymy huulilla ja iltaisin saa
nukahtaa rauhallisesti kuin lapsi. Joskus elämä taas rullaa, mutta se ei tunnu
yhtään siltä, mitä edelliset rivit kuvailivat. Elämä rullaa hyvin, kuin
ralliauto. Mutta jotenkin se menee alamäkeä, vähän liian kovaa ja näkyvyys on
aavistuksen heikko. Itse ei oikein tiedä, mistä se johtuu. Ehkä tänään on vain
sumuinen sää ja huomenna helpottaa. Mutta mitä jos GPS onkin ohjannut väärälle
tielle? Ei jaksaisi pysähtyä ja tarkistaa, joten antaa nyt vaan mennä, kun
kerran vielä kulkee. Antaa mennä. Kunnes matka muuttuu nykiväksi ja
väkinäiseksi ja ... bensa on loppu. Tämä skenaario on hyvin tuttu monen
elämästä tavalla tai toisella. Se hetki, kun on pakko pysähtyä. Siinä seisot
tien poskessa jossain metsässä, keskellä ei mitään. Pää haluaisi edelleen
eteenpäin. Vaikka oikeastaan se ei edes alun perinkään tiennyt, mihin oli menossa.
</span></div>
<span style="font-family: calibri;"></span>
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<span style="font-family: calibri;">Se oli lyhyt tarina siitä, mitä käy, kun lähtee matkaan
kysymättä itseltään, mitä haluaa. Silloin elämä ottaa jatkuvasti, mutta ei
anna. Tankki ei koskaan täyty, ja kilometrit näkyvät mittarissa liiankin hyvin.
Silloin tulee helposti haettua helpotusta vääristä asioista, ja tankattua kovalla
rahalla dieseliä bensa-autoon. Mutta mikä meidät ajaa niin usein tekemään
elämässä ratkaisuja, jotka eivät ole meille eduksi pitkässä juoksussa? Miksi
juoksemme jalkamme rakoille muiden kengissä? Juoksemme pakoon virheitä, jahdaten
arvostusta ja hyväksyntää, odotuksista syntyneet paineet kintereillämme.</span></div>
<span style="font-family: calibri;"></span>
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDLTlg6SosSoCYIIcxMnJrGEH1TyOP2CKkRnou1Ef9TKJ3IcPyOcLEHKFJ1YYjEDMAejSPsstanvFWNmfpu4VaiWhpx05E38U6-Xt7EMp7gdxqAHyplFtc_nKOUznpw25yNvWGa9UTxrU/s1600/rosanna+blogi8.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDLTlg6SosSoCYIIcxMnJrGEH1TyOP2CKkRnou1Ef9TKJ3IcPyOcLEHKFJ1YYjEDMAejSPsstanvFWNmfpu4VaiWhpx05E38U6-Xt7EMp7gdxqAHyplFtc_nKOUznpw25yNvWGa9UTxrU/s320/rosanna+blogi8.jpg" width="240" /></a><span style="font-family: calibri;">Mitä jos virheiden karsimisen ja pelkäämisen sijaan keskittyisimmekin
niiden tarkasteluun ja toteamiseen. Sympaattisesti itseä kohtaan. Kuin ihminen on ihminen toiselle: kuuntelee, kannustaa ja hyväksyy, nyt olisi aika olla ihminen itselle. Elli Haloo kertoo laulussaan Vihaan
kyllästynyt ahdistumisen pelosta virheiden ja epätäydellisyyden keskellä. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”kiirehdi kiirehdi, ettei aivot ehtis liikaa
ahdistumaan”. </i>Huomio suunnataan toisaalle, itsen ulkopuolisiin asioihin.
Pois oman elämän sutuista. Vaikkapa älypuhelimeen tai värityskirjaan. Kirjaan,
josta voi tehdä täydellisen. Kun oman värityskirjan kuvan ääriviivat on
ylitetty. on eletty liian kovaa, stressattu ja unohdettu omat tarpeet, kuten
lepo ja rauhoittuminen. Joskus oman elämän värityskirjassa näkyy valkoisia rakoja.
Täyttämättömiä odotuksia, laiminlyöntejä, epäonnistumisia. Alamme kokea
epätasapainoa, joka on pelottavaa. </span></div>
<span style="font-family: calibri;"></span>
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<span style="font-family: calibri;">Mutta tässä tiedotus: tasapainoa ei ole ilman horjahtamisen
mahdollisuutta. </span></div>
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<span style="font-family: calibri;">Ei olisi koskaan keksitty sanaa tasapaino, jos se olisi vain
tavallinen tila, joka vallitsee jatkuvasti. Sille ei tarvitsisi olla omaa
sanaa, joten sitä ei käytännössä olisi. Eli: Kokemus epätasapainosta on
tasapainon edellytys. Kuten jo kertaalleen siteeraamassani laulussa sanotaan: ”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön
suo”. </i><span style="margin: 0px;"> </span>Edellinen lause on mun
mielestä ihan loistava. Se pitää paikkansa ja muistuttaa siitä, miten
luonnollinen osa meitä kaikkia virheet ovat. Se auttaa uskaltamaan olla oma
epätäydellinen itsensä. Välillä ei muista, kuinka tärkeää on olla oma itsensä,
mutta se on oikeastaan niin hyvän elämän, kuin itsensä kehittämisenkin
edellytys. Vasta silloin, kun näkee ja hyväksyy itsensä virheineen, voi alkaa
työstää sitä mitä on. Voi alkaa etsiä intohimojaan; filosofi Frank Martelan
sanoin niitä asioita, joissa osaaminen ja kiinnostus kohtaavat. </span></div>
<br />
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<span lang="SV" style="margin: 0px;"><span style="font-family: calibri;">”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Be what you are. </i></span></span></div>
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span lang="SV" style="margin: 0px;"><span style="font-family: calibri;">This is the first step toward becoming better than
you are” </span></span></i></div>
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px 48px; text-indent: -18pt;">
<span lang="SV" style="margin: 0px;"><span style="margin: 0px;"><span style="font-family: calibri;">-</span><span style="font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font: 7pt "Times New Roman"; margin: 0px;">
</span></span></span><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span lang="SV" style="margin: 0px;"><span style="font-family: calibri;">Julius Charles Hare</span></span></i></div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: calibri;"></span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-71316629734426198922018-03-17T09:24:00.000-07:002018-03-17T09:24:10.265-07:00Makuja makuja
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<span style="font-family: calibri;">Reilut kaksi kuukautta pulkassa Ruotsinmaalla. Olen kuullut
jonkun joskus sanovan, että matkailu on hyvä tapa tutustua itseensä. Matkailu
on hyvä tapa saada perspektiiviä. Matkailu avartaa mieltä. Oma ympyrä on aina
aika pieni. Mutta kun vaihtaa sen ympyrän sijaintia, huomaa joitain asioita,
mitä ei ennen huomannut. Asioita itsestä. Havaintoja siitä, millaista elämä voi
olla. Perheessä, salilla, kaveriporukassa lauantai-iltana. <span style="margin: 0px;"> </span><span style="margin: 0px;"> </span>Jokainen uusi tuttavuus maustaa
maailmankuvaani hitusen toisenlaiseksi. Opettaa uusia asioita. Joskus haluamme
oppia mitä meille opetetaan ja joskus emme. Täällä ollessani tunnen oloni avoimemmaksi
uusille opetuksille, kuin turvallisella kotitantereella. Olen irtautunut
tutuista rutiineista ja tavoista. Olen etsinyt uusia kaavoja, uusia asioita,
joihin kiintyä. Ja kaikkea uutta, joka vain tulee ja menee. Suomessa asuessani
elin lähinnä kanatortilloilla. Olin löytänyt balanssin ruuan terveellisyyden,
maun ja sen eteen tehtävän työmäärän välille. Miksi siis olisin muuttanut
mitään, kun voi elää päivästä toiseen samalla hyvällä tavalla? </span></div>
<span style="font-family: calibri;"></span>
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibJ4Qfb0_HAyX6cvmfFrgAug8VR4Lac5mGxA5TxVkvp4XyjX75eVIv8wU8ZiHLPcidx-SzK-esDJAMGuNFK7aReM2J-jTDJAAA1in3bP7jUZEs3XcpEyaAgW490xmRGH7Um7v8Xpsen54/s1600/ruokakuva.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibJ4Qfb0_HAyX6cvmfFrgAug8VR4Lac5mGxA5TxVkvp4XyjX75eVIv8wU8ZiHLPcidx-SzK-esDJAMGuNFK7aReM2J-jTDJAAA1in3bP7jUZEs3XcpEyaAgW490xmRGH7Um7v8Xpsen54/s320/ruokakuva.jpg" width="180" /></a><span style="font-family: calibri;">Täällä olen oppinut vähän kokkaamaan. Mun host-isä Magnus on
itseoppinut ruuanlaitto-expertti. Päivä päivältä olen oivaltanut uusia asioista
ruuan maustamisesta. Mauille etsitään balanssi, kuten kaikelle elämässä. Olen
ymmärtänyt, kuinka eri tavoin ruuan ja kokkaamisen voi nähdä: välttämättömänä
ravintoaineiden lähteenä, elämyksenä, nautintona, pakkopullana, harrastuksena,
työnä, rakkautena, intohimona, kehittymisen kohteena, yhteisöllisyyden
rakentamisena, kompromisseina, itsensä toteuttamisena. Jokainen uusi kokemus
saa elämän maistumaan hieman raikkaammalta, karvaammalta tai makeammalta. Aivan
kuten lihapadassa. Usein makuja ei tunnista. Ne sekoittuvat niin, että on edes
madotonta tietää, mistä mikäkin maku on peräisin ja mikä on tulosta kahden
mausteen sekoittumisesta. Kun itse Master-Chef kysyy multa, mitä tarvii lisätä:
suolaa, makeutta vai happamuutta, joskus osaan vastata heti, joskus en osaa,
koska en tiedä, miltä sopan kuuluisi maistua. Mutta tietääkö kukaan? Onko
siihen muka oikeaa vastausta? Kaikkien suu on erilainen ja jos mielipidettä
kysytään sinulta, sinä vastaat. Omalla kielellä, omalla suulla. </span></div>
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
Olen muuten innoissaan siitä, että osaan ruotsinkieltä jo niin paljon paremmin, kuin tullessani<span style="font-family: calibri;">. Vaikka
kieli ei vielä tunnista kaikkia umami-makuja, se on oppinut pikkuhiljaa
taipumaan sellaisiin lauseisiin, joita kirjoitettiin paperiin yo-kirjoituksissa
neljä vuotta sitten. Itseluottamus kohoaa aina, kun joku kehuu, että olen
kehittynyt puhumisessa. Tässä huomaa taas sen, että tekemällä oppii. Puhumalla
puhumaan, voimistelemalla voimistelemaan. Ja huumorilla, heittäytymisellä ja
yrittämisellä, ottamalla vähän riskejä. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: calibri;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY2APxH5qrDFo6V0httF1nlOU8eo-nThbv6fQpEFRURN7a5CBBq9PffSlibr7u2xL1f2LoLuDpx4gXypThOo-o1tB11c6vkj67xHmy9KIJv8GUuRM9EkWsFsCvueL1h66GVUOOrUiFeSw/s1600/suomiruotsi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="281" data-original-width="400" height="140" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY2APxH5qrDFo6V0httF1nlOU8eo-nThbv6fQpEFRURN7a5CBBq9PffSlibr7u2xL1f2LoLuDpx4gXypThOo-o1tB11c6vkj67xHmy9KIJv8GUuRM9EkWsFsCvueL1h66GVUOOrUiFeSw/s200/suomiruotsi.png" width="200" /></a></span></div>
<br />
<span style="font-family: calibri;"></span>
<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
<span style="font-family: calibri;">Viime viikolla me käytiin Jonnan kanssa tsekkaan, mitä
Suomeen kuului. Oli huippuhauskaa käydä pitkästä aikaa vanhalla kotisalilla, saunassa ja avannossa. Treenata vanhalla kotisalilla ja laulaa autossa suomipoppia. Yhdistyä vähäksi aikaa Suomen ystävien kanssa. Mutta tietäkää,
että ei me oikeesti nytkään olla erossa. Vaikka onkin jääkylmä lätäkkö välissä, sydän on täällä lämmin <3 <3</span></div>
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><span style="font-family: calibri;"></span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-52134422536103381532018-02-11T05:57:00.000-08:002018-02-11T06:03:46.769-08:00Bra Jobbat!<br />
<div class="MsoNormal">
Maanantaina 8.1.2018 tunsin olevani valmis seikkailuun. Olin
jo pitkään toivonut saavani mahdollisuuden lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle
treenaamaan vähän pidemmäksi aikaa, kuin tavallisen treenileirin verran. Alustavasti
olin saanut kutsun Eskilstunaan jo kauan sitten, mutta lopullinen aikataulujen
ja käytännön asioiden sovittelu vei oman aikansa. Vihdoinkin seikkailusta
tulisi totta! Iskä lähti saatille ruotsin laivalle ja vei mut suoraan perheen
luo, jossa asustelisin seuraavat kuukaudet. Laiva&auto oli kätevin tapa
matkustaa, koska pystyi ottamaan niin paljon tavaraa mukaan kuin autoon mahtui!
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVRkx78sGm5X7kwwUp5qshGd5SlggXtr5MZ_iys5KF-Q1AKEzBAk1nrAcI3UD3lbXMjbk088Uwcdd30czDuwLS7jy4GLo_JssE8YBZtbYTGoFw0C0kSSCiOWumdSGqISp0PJhqj0GJClI/s1600/IMG_20180120_082428.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVRkx78sGm5X7kwwUp5qshGd5SlggXtr5MZ_iys5KF-Q1AKEzBAk1nrAcI3UD3lbXMjbk088Uwcdd30czDuwLS7jy4GLo_JssE8YBZtbYTGoFw0C0kSSCiOWumdSGqISp0PJhqj0GJClI/s320/IMG_20180120_082428.jpg" width="240" /></a>Ensimmäisenä päivänä mun ruotsi oli todella takeltelevaa,
enkä oikein löytänyt mitään sanoja. Siispä suurin osa asioista hoitui enkuksi. Nyt,
ensimmäisen kuukauden jälkeen puhun jo huomattavasti parempaa ruotsia ja
vieläpä mielelläni! Siitä saan kiittää isäntäperhettäni, jossa on ollut
turvallinen ja helppo ympäristö kartuttaa kielitaitoja. Hauskaa on, että mun
host-mama puhuu myös hyvää suomea. Se helpottaa kyllä henkisesti ja oikeastaan
edistää ruotsin oppimistakin, koska asiat on helppo kääntää suoraan ilman
englannin välikättä. <o:p></o:p></div>
<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<!--[if gte vml 1]><v:shapetype id="_x0000_t75" coordsize="21600,21600"
o:spt="75" o:preferrelative="t" path="m@4@5l@4@11@9@11@9@5xe" filled="f"
stroked="f">
<v:stroke joinstyle="miter"/>
<v:formulas>
<v:f eqn="if lineDrawn pixelLineWidth 0"/>
<v:f eqn="sum @0 1 0"/>
<v:f eqn="sum 0 0 @1"/>
<v:f eqn="prod @2 1 2"/>
<v:f eqn="prod @3 21600 pixelWidth"/>
<v:f eqn="prod @3 21600 pixelHeight"/>
<v:f eqn="sum @0 0 1"/>
<v:f eqn="prod @6 1 2"/>
<v:f eqn="prod @7 21600 pixelWidth"/>
<v:f eqn="sum @8 21600 0"/>
<v:f eqn="prod @7 21600 pixelHeight"/>
<v:f eqn="sum @10 21600 0"/>
</v:formulas>
<v:path o:extrusionok="f" gradientshapeok="t" o:connecttype="rect"/>
<o:lock v:ext="edit" aspectratio="t"/>
</v:shapetype><v:shape id="Kuva_x0020_1" o:spid="_x0000_s1026" type="#_x0000_t75"
style='position:absolute;margin-left:0;margin-top:67pt;width:217.45pt;
height:289.9pt;z-index:251658240;visibility:visible;mso-wrap-style:square;
mso-width-percent:0;mso-height-percent:0;mso-wrap-distance-left:9pt;
mso-wrap-distance-top:0;mso-wrap-distance-right:9pt;
mso-wrap-distance-bottom:0;mso-position-horizontal:left;
mso-position-horizontal-relative:margin;mso-position-vertical:absolute;
mso-position-vertical-relative:text;mso-width-percent:0;mso-height-percent:0;
mso-width-relative:margin;mso-height-relative:margin'>
<v:imagedata src="file:///C:/Users/HPHP~1/AppData/Local/Temp/msohtmlclip1/01/clip_image001.jpg"
o:title="IMG_20180120_082732"/>
<w:wrap type="square" anchorx="margin"/>
</v:shape><![endif]--><!--[if !vml]--><!--[endif]-->Ihmisiä varmasti
kiinnostaa se, miksi oikeastaan tulin tänne. Halusin vaihtelua niin
treenaamiseen, kuin koko elämän palettiinkin. Halusin uusia kokemuksia ja uusia
ulottuvuuksia. Halusin kokeilla rajojani. Ruotsi on ulkomailla, mutta tarpeeksi
lähellä. Tänne tuleminen oli helppoa ja kulttuuri on melko samanlainen kuin Suomessa.
Silti kaikki on ihanan erilaista, virkistävää ja uutta! Saan treenata Euroopanmestaruus hopeamitalistin Jonna Adlertegin
kanssa, joka on loistava treenikaveri. Valmentajani täällä on Sebastian
Melander ja meillä on sujunut yhteistyö hyvin. Täällä saan keskittyä ainoastaan
treenaamiseen, ja jättää hetkeksi opinnot sivuun. Hallilla kuluu maanantaisin,
tiistaisin ja torstaisin koko päivä (8:30-11:30 ja 14-17). Iltaisin ruuan ja
suihkun jälkeen olen heti valmis unten maille. Keskiviikko, perjantai ja
lauantai ovat puolikkaita päiviä, eli treenataan noin 8:30-12. Sunnuntai on
meidän ”vila-dag”, jolloin vaan vedetään lonkkaa ja tankataan! <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJI9CTDILqOEG8XZBgvVw2gRECHoWjrKAzWZzyOOQpbSXlwKJ_gT96QkqFCicy2LkjTet7HV3yur_iPWvdQBRwJ3_DgeSW9EDG7LLzAg011xUlOMR_3XaRhtgzRvC7L24BLg7Ii4pk1wg/s1600/IMG-20180204-WA0005+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1386" data-original-width="779" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJI9CTDILqOEG8XZBgvVw2gRECHoWjrKAzWZzyOOQpbSXlwKJ_gT96QkqFCicy2LkjTet7HV3yur_iPWvdQBRwJ3_DgeSW9EDG7LLzAg011xUlOMR_3XaRhtgzRvC7L24BLg7Ii4pk1wg/s320/IMG-20180204-WA0005+%25282%2529.jpg" width="179" /></a><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">Suurin ero täällä harjoittelussa on ollut tarkka
suunnitelmallisuus. Jokainen alkuverryttely on suunniteltu etukäteen ja eri
päivinä harjoitellaan eri taitoja ja ominaisuuksia. Vartalon perusasentoihin
kiinnitetään enemmän huomiota. Ne ketkä mut tuntee niin tietävät, että mulla on
ihan OK kunnossa perusvoimistelu. </span><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;">Silti
olen saanut täällä huomata, että kehittymisen varaa on vielä runsaasti. Se on hieno
tunne, kun oikeasti hahmottaa, mitä asian eteen on tehtävissä ja joka päivä saa
työskennellä tavoitteensa eteen. Myös voimaharjoittelu on eri tyyppistä. Täällä
ei pelätä ottaa painoja käsiin ja laittaa rautaa liikkeelle. Tuntuu, että kun
välillä tekee kovia voimajuttuja ylävartalolle muutenkin, kuin oman kehon
painolla, siinä kasvaa myös henkisesti. Henkinen kantti otetaan täällä myös
hyvin huomioon, kun harjoitellaan kilpailuliikkeitä. Kun tulee onnistuminen,
sitä ei helpolla unohda, sillä valmentajalta tulee niin voimakas palaute: ”Jätte
bra!” ”Snyggt” ”Bra jobbat!”, että se onnistuminen, jonka olen normaalisti
tottunut vain nielemään normaalina suorituksena, buustataankin nyt
itseluottamukseksi, joka lennättää uusiin korkeuksiin. Pieleen menneiden
suoritusten jälkeen keskittymistä ohjataan sinne, missä sitä kaivataan, esimerkiksi:
”Ojenna polvet” ”Pyörähdä nopeammin”, eikä aina korosteta, mikä meni vikaan. Olen
huomannut, että kyseinen </span>valmennustapa sopii mulle, ja pitää hyvän mielen ja
pystyvyyden tunteen yllä. Tämä puolestaan edesauttaa tulevien suoritusten
onnistumista.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
On myös tosi kivaa saada pitkästä aikaa tasoistaan
treeniseuraa! Jonna ja mä ollaan aika samankaltaisia luonteeltamme, mutta
opitaan koko ajan toisiltamme jotain. Kun kaveri tekee hyvin vieressä, ei sitä
voi itse ainakaan huonommin tehdä. Syntyy siis tervettä kilpailua ilman, että
sitä edes ajattelee kilpailuna. Samalla saamme toisistamme vertaistukea. Kumpikin
toivoo hyvää toiselle ja tsemppaa ja auttaa toista kehittymään. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nyt jatkan sunnuntain viettoa rauhallisissa merkeissä.
Hyvää ensi viikkoa teille kaikille Suomeen! xx<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;"> </span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-56573577954879575882017-08-04T11:32:00.002-07:002017-08-04T11:50:15.129-07:00Elokuun puolivälietappi<div class="MsoNormal">
Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi. Sen tovin
aikana edistys jalan paranemisessa on ollut huima. Sain heittää saapasta
perinteistä poiketen jo pari päivää ennen juhannusta ja yksi heitto riitti. Sen
jälkeen ei ole tarvinnut enää pukea sitä kertaakaan jalkaan. Askellus muistutti
tosin aluksi enemmän valssia kuin kävelyä, ja koko nilkka oli tosi jäykkä.
Välillä on tuntunut, että jalan tilanne on päivästä toiseen sama ja kävely yhtä
kivuliasta. Kuitenkin, kun nyt katson taaksepäin kahden viikon tai kuukauden
päähän, kehitys on ollut uskomattoman suuri. Kävelyssä huomaa vain pienen ontumisen,
ja askel etenee oikealla jalalla yhtä paljon kuin vasemmallakin. Nyt olen siis
kävellyt itse kuusi viikkoa. Kun fyssari käski kolmen viikon kohdalla ottaa
hölkkäaskeleita, ajattelin vaan että ”jaa oikeesti?”. Kävelykin oli vielä haastavaa.
Kokeilin kuitenkin ja hämmästyin, sillä pari hölkkäaskelta ei oikeastaan ollut
yhtään pahempi rasti kuin kävely.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Saappaan poistosta asti olen käynyt kuntosalilla kolmesti
viikossa tekemässä jalkavoimatreenin ja niiden lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu
perusliikkeiden harjoittelu nojapuilla sekä ylävartalovoimaa. On ollut motivoivaa
saada uusia asioita voimaohjelmaan ja keskittyä liiketekniikoiden sijaan
kehittämään tiettyjä ominaisuuksia. Voimistelu on erittäin tekninen laji, joten
usein terveenä ollessa suurin osa harjoitteluajasta käytetäänkin liikkeiden
opetteluun, hiomiseen ja sarjakokonaisuuksiin. Nyt on mahdollisuus kerrankin
keskittyä kunnolla siihen, että saan lisää voimaa. Tiedän, että liikeradat
pysyvät muistissa koko kuntoutuksen ajan, mutta tärkeää on, että itse pysyy
hyvässä kunnossa. Ja miksi en pyrkisi vielä parempaan kuntoon, kuin ennen
loukkaantumista?</div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnIJGSia5-A-SwgE5LX45zyPDcWlecD0sbPVKtx6LFTUR5pjOSZkc76np9xmmHFG5bVADyhxl9w8wTV_7EwvCkQlrqB4FpZYrj7lzv-J3UShtft5eLI_yjkMlrBNUXDAj3JEwlhEwsN1A/s1600/p%25C3%25A4ki%25C3%25A4.blogi.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1026" data-original-width="578" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnIJGSia5-A-SwgE5LX45zyPDcWlecD0sbPVKtx6LFTUR5pjOSZkc76np9xmmHFG5bVADyhxl9w8wTV_7EwvCkQlrqB4FpZYrj7lzv-J3UShtft5eLI_yjkMlrBNUXDAj3JEwlhEwsN1A/s320/p%25C3%25A4ki%25C3%25A4.blogi.jpeg" width="180" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Kuntoutusprosessi on nyt puolivälissä, eli kolme kuukautta
kuudesta on kulunut. Tällä hetkellä soi luupilla Robin Schulzin ja James
Bluntin OK. ”It’s gonna be OK”. Se on
fiilis ja siihen luotan. Huonoja fiiliksiä ei kannata pelätä, mutta niistä
hyvistä kannattaa ottaa kiinni. Näin kesällä musta tuntuu, että koitan oikein
säilöä niitä talven varalle, koska tiedän, että kaamosmasennus vie helposti
alakuloiseen suorittamiseen. Toisaalta osaan jo nyt odottaa, että pimein ja
synkin marraskuu tulee saamaan valoa siitä, että silloin mulla on terveen
paperit! Ja toisaalta, eihän tässä nyt olla minkään tappavan taudin kanssa
kamppailemassa. Pystyn tällä hetkellä tekemään hirveesti asioita, kuten hölkkäämään
juoksumatolla 10 min viikossa ja auvustamaan mun valmennettavia pelkäämättä,
että horjahdan. Aika juhlimisen arvoisia asioita, vai mitä? Pystyn nousemaan
varpaille kurkottaessani hametta vaatekaapin ylähyllyltä ja joraamaan aika
täysillä hyviä muuveja parhaisiin biiseihin. Tänä aamuna ei tarvinnut edes
katsoa, kuinka bussi lähtee nenän edestä, sillä pystyin ottamaan muutaman
juoksuaskeleen ehtiäkseni ajoissa. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Näiden
kaikkien asioiden lisäksi oon tehnyt nyt nojapuuaisojen kanssa uudelleen
tuttavuutta muutaman viikon ajan. Kippikässärit ja jättiläiset alkaa sujua jo
vanhaan malliin ja avustettuna oon kokeillut jo muutakin. Joka kerta treenin
jälkeen on tosi hyvä mieli! Tässä
vaiheessa edistys on nopeaa ja se motivoi eteenpäin. Joka treeniin voi keksiä
helposti uusia edistysaskeleita. Tavoitteeni on saada vanhan sarjan
liikkeet palautettua takaisin, minkä jälkeen alan työstää vähän uusia juttuja.</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<b><span style="color: red; font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;">Ihanaa
elokuuta kaikille! Luulen, että se on tehty elämästä iloitsemista varten.</span> </b></div>
<div class="MsoNormal">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAW7t1goCSzOItiK9m8rYM6h6XvfXyrO8IfXB72vzySYLOtF64LF_tDoIKrZZ3DzEJM1vwOh_qAfIZHB4g_gBwvJX-QvnJR19Yk7xQH6fA_-0BjM1I28vXk31mWsBzbyx_1t8v1ulkejQ/s1600/kuva+blogi+auringonlasku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="719" data-original-width="718" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAW7t1goCSzOItiK9m8rYM6h6XvfXyrO8IfXB72vzySYLOtF64LF_tDoIKrZZ3DzEJM1vwOh_qAfIZHB4g_gBwvJX-QvnJR19Yk7xQH6fA_-0BjM1I28vXk31mWsBzbyx_1t8v1ulkejQ/s320/kuva+blogi+auringonlasku.jpg" width="319" /></a></div>
<o:p></o:p>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-67275287238061894952017-06-13T09:36:00.000-07:002017-06-13T09:42:33.098-07:00Pyjamabileet<div class="MsoNormal">
<div class="MsoNormal">
Pyjamabileet on ne bileet, joissa saa olla oma itsensä.
Bileet parhaan kaverin kanssa tutussa kämpässä. Näiden bileiden jälkeen tunnet
sekä itsesi että ystäväsi vähän paremmin. Heräät aamulla hyvällä tuulella,
valmiina ottamaan aurinkoisen aamun vastaan. Ne on bileet, joista ei myöhemmin
jaeta kuvia someen, koska niitä varten ei laittauduta. Mutta pyjamahetkiä ei
myöskään halua jakaa muille, koska ne on jotain, mikä ei kuulu kaikille.
Arvokkaimmat asiat pysyy vain mielissä ja sydämissä ja niitä yhdistävissä
sähkösignaaleissa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRHjNa0nSbe3Mi_BXmvjNhg63ILkcDZFxJTggqLnqE5mmmwW_U96kJ_Q09UnJ9HNbT8Ei_pGEpqxlXuDPrzTk30_O5Zkq71eKua-mN-z7ZZTdXRiO7p9Nl1OJY41V-yZTzXALnatcIzI8/s1600/kuva1.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1025" data-original-width="577" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRHjNa0nSbe3Mi_BXmvjNhg63ILkcDZFxJTggqLnqE5mmmwW_U96kJ_Q09UnJ9HNbT8Ei_pGEpqxlXuDPrzTk30_O5Zkq71eKua-mN-z7ZZTdXRiO7p9Nl1OJY41V-yZTzXALnatcIzI8/s320/kuva1.jpeg" width="180" /></a><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">Tässä lyhyt kuvaus pyjamabileillan kulusta: Tullaan
reeneistä kotiin ja syödään mahat täyteen pitaleipiä. Käydään suihkussa ja
vedetään pyjamat päälle. Katsotaan leffaa, jota kommentoidaan jatkuvasti ja
leffan jälkeen puidaan vielä, mikä olisi pitänyt mennä toisin. Jos on valittu
liian tylsä leffa, katse keskittyy vain jätskikulhoon ja turhiin
somepäivityksiin sekä korvat kohuihin, jotka on toiselta jostain syystä yleensä
aina menny ohi. Pikkuhiljaa ajankohtaiskohuista liu’utaan muisteloihin ja
inside-läppiin, joille naureskellaan väsyneenä niin kauan, ettei silmät meinaa
pysyä auki.</span><br />
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<br />
<div class="MsoNormal">
Kun valot sammuu, ollaan pieni hetki hiljaa, kunnes
jompikumpi avaa pelin. Päästään asioiden ytimeen yön ympäröimässä
luottamuksessa. Hiljaisuuden hellimässä kuplassa leijailee mietteitä
ja tunnustuksia. Ristiriitoja ja rohkeita suunnitelmia. Kiviä sydämeltä. Aika
on pysähtynyt, ja päivisin askarruttaneet asiat voi suoltaa ulos. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">
</span><br />
<div class="MsoNormal">
Urheilussa esimerkiksi loukkaantuminen voi sammuttaa valot hetkeksi.
Silloin alkavat eräänlaiset pyjamabileet. Vedin yökkärit päälle, kun tulin
Romaniasta kotiin. Näin vielä monta kertaa tapahtumat kuin filminauhalta.
Katselin tapahtumia mielessäni, kun suljin silmät. Sen jälkeen katselin niitä
silmät auki, ja uskalsin puhua niistä. Senkin uhalla, että tunteet nousivat
pintaan. Vaikka kuinka monta kertaa kelasin filmin uudestaan, se ei mennyt niin
kuin olisin halunnut. Kelasin niin monta kertaa, että filmi oli loppuun kulutettu. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9kAOUWhGH3MePyY14xYLeUDC_HXMuhzFSIMm44I2f57yzhjoZV5e-B5aUvQGn2azva42ydtIMYkTd76Ij_v22iltV2KOPYt7y4PtDBir95LomFVHR95Z1PXGGu5oCC5hHFuyVMuX176k/s1600/pyjamakuva2.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1032" data-original-width="580" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9kAOUWhGH3MePyY14xYLeUDC_HXMuhzFSIMm44I2f57yzhjoZV5e-B5aUvQGn2azva42ydtIMYkTd76Ij_v22iltV2KOPYt7y4PtDBir95LomFVHR95Z1PXGGu5oCC5hHFuyVMuX176k/s320/pyjamakuva2.jpeg" width="179" /></a>Kun vanha elokuva ei enää kiinnostanut, se lakkasi
häiritsemästä nykyhetkeä. Mieli kevensi itse itseään ja heitti inhottavat
kohtaukset pois. Jonain päivänä saan kuitenkin nostaa tämänkin videon laatikosta
muiden mustavalkoelokuvien vierestä ja pitelen sitä arvokkaasti. Katselen,
miten olen päässyt elämässä eteenpäin. Miten minusta on tullut minä. Niin vahva
ja niin elänyt, kuin nyt kuvittelen vanhana olevani. <o:p></o:p><br />
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tuli pimeys ja hiljaisuus. Tuli sotku, jonka siivoaminen
paljasti piiloutuneita roskia. Arjessa ei huomaa, kuinka paljon turhaa
jätettä syntyy.<br />
Vesi oli hetken sameaa, kun pohjalle painuneet ajatukset
nousivat lähemmäs pintaa.<o:p></o:p></div>
Totuudet osaavat kellua, kun ne saavat tilaa.<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Aurinkoista aamua odottaen, seitsemän viikkoa
pyjamabileitä viettänyt. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
Ps. Jo kahdeksan päivän päästä heitän hyvästit pyjama-asuun
kuuluneelle saappaalle! Siitä ei voi olla pitkä matka koko pyjaman
viikkaamiseen ja polttamiseen.<o:p></o:p></div>
</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-44344026604806054772017-06-04T04:44:00.003-07:002017-06-04T04:44:28.327-07:00Kesäkakkuja<div class="MsoNormal">
Onnitteluja, kuulumisia, iloisia uutisia ja kohtaamisia
pitkästä aikaa. Kakkuja, valokuvia, laulua, naurua, kukkasia ja
auringonpaistetta. Veljen juhlissa riitti tunnelmaa, kun talo oli aamusta
iltaan täynnä sukulaisia ja ystäviä. <o:p></o:p></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Nyt tuntuu, että kesä on startattu kunnolla ja sen kunniaksi
jaan teidän kanssa reseptin mun lempparikakusta, josta mainitsin jo aiemmassa
postauksessani. Kakku sai eilen paljon kehuja ja teki kauppansa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Rosannan lempparikakku<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Pohja:<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>200g kivettömiä
taateleita<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-zn1v4RGks1WmJrquiMySeHEEFyvkTxetX0uGe7xz8FFbnIBRMtvAeEE1fuqbJkjwrDrMK0CBGJtZ89BZz8fSPjNRBEOqHHNRhL47nfGKqC89b9J8DiJc3236LaEb-d7yyIwsdmjYcgk/s1600/kakku+1.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1122" data-original-width="630" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-zn1v4RGks1WmJrquiMySeHEEFyvkTxetX0uGe7xz8FFbnIBRMtvAeEE1fuqbJkjwrDrMK0CBGJtZ89BZz8fSPjNRBEOqHHNRhL47nfGKqC89b9J8DiJc3236LaEb-d7yyIwsdmjYcgk/s320/kakku+1.jpeg" width="179" /></a><i><span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">150g
suklaakeksejä</span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;">Erottele taateleita tiiviistä massasta pehmeämmäksi ja laita
kuppiin. Lorauta sekaan kiehuvaa vettä ja anna pehmitä muutamia minuutteja.
Voit myös lämmittää taateleita mikrossa, jotta ne pehmenevät. Tavoitteena on
saada aikaan pehmeää taatelimassaa, jonka voi sekoittaa suklaakeksien kanssa.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;"> Painele valmis seos
irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Paista 200 asteisessa uunissa
5-10 minuuttia. <o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;">Anna pohjan jäähtyä ennen täytteen laittamista.</span></i> <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Täyte:<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>400g mangorahkaa<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>200g maustamatonta
tuorejuustoa<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>2dl kuohukermaa<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>5 liivatelehteä<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;">Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma ja
sekoita siihen rahka ja tuorejuusto. Purista liivatteista ylimääräinen vesi
pois ja liuota ne yksi kerrallaan mahdollisimman pieneen määrään kiehuvaa vettä.
Sekoita kunnes paakut häviävät ja lisää liivatteet hyvin sekoittaen täytteen
joukkoon. Kaada täyte heti jäähtyneen pohjan päälle ja anna kiinteytyä
jääkaapissa muutama tunti.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>Kiille:<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>2 purkkia mangopilttiä<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i>3 liivatelehteä<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;">Kun täyte on kiinteää, tee liivatteille sama operaatio, kuin
edellisessä kohdassa ja sekoita pilttisoseen joukkoon. Kaada kiille täytteen
päälle ja kiinteytä jääkaapissa taas muutama tunti.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;">Käytin itse koristeena karambolaa, ananaskirsikkaa ja
säilykepersikoita, mutta myös esimerkiksi viinirypäleet ja muut hedelmät
toimivat. <o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
Kakun täytteeseen voi laittaa mitä mausterahkaa tahansa. Juhlissa tarjoiltiin myös minttuversiota, johon ei tullut ollenkaan kiillettä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv9BCGVKms2m5d-k7T-1QRKncp-r0w120nEG5ClDenXxF-6nKltoYReZccl39KbuCxxZSUPqJCgI6lIu2-zFs6tCu3dtsA7Mbj8j5CbJU-iqrSCPfO6Slo_DcVwWz_eAZSAaEyqtCVqRM/s1600/kakkuminttu+1.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1129" data-original-width="636" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv9BCGVKms2m5d-k7T-1QRKncp-r0w120nEG5ClDenXxF-6nKltoYReZccl39KbuCxxZSUPqJCgI6lIu2-zFs6tCu3dtsA7Mbj8j5CbJU-iqrSCPfO6Slo_DcVwWz_eAZSAaEyqtCVqRM/s320/kakkuminttu+1.jpeg" width="180" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="color: red;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 107%;">Ihanaa kakunmakuista kesää kaikille! <o:p></o:p></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-66287906786853031042017-05-22T09:11:00.000-07:002017-05-22T09:11:32.305-07:00Kaaoksesta luovuuteen, luovuudesta muutokseen<div class="MsoNormal">
Tänään halusin tietoisesti listata niitä asioita, jotka
menevät parempaan suuntaan, kun olen loukkaantunut. Loukkaantumisen huonoja
puolia varmasti keksisi yhtä paljon, mutta onneksi niiden listaamiseen ei ole
tarvetta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>1. Perhesuhteet. </b>Pitkästä
aikaa olen ollut tietoinen siitä, mitä veljetkin puuhailevat ja lähentynyt
heidän kanssaan uudestaan. Vanhempien apu on korvaamatonta ja heidän kanssa on
tullut vietettyä nyt paljon enemmän aikaa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>2. Ystävyyssuhteet</b>.
Kaikki huippu-urheilijat tietävät, että urheilijan arjessa ystävyyssuhteita
yritetään pitää kasassa. Loukkaantuessa ystävät pitävät minut kasassa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>3. Pysähtymisen ja
rentoutumisen aika. </b>Vaikka lomat olisi kiva pitää silloin, kun itse haluaa,
on parempi kuitenkin ottaa rennosti, kun kerrankin siihen on mahdollisuus.
Urheilijan arki on monesti omilla äärirajoilla kulkemista jaksamisen kannalta.
Nyt lataan akkuja ja uskon, että tämän latauksen myötä se sopivan kuormituksen
raja jopa nousee jatkossa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>4. Kehästä
poistuminen. </b>Loukkaantumisen myötä on mahdollisuus kokeilla hetken aikaa
erilaista elämää. Voi poistua urheilijan rutiininomaisesta arjesta ja hakea
uusia virikkeitä pelkäämättä, että huominen treeni menee pilalle. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>5. Enemmän tilaa
luovalle ajattelulle. </b>Hektisessä, ohjelmoidussa arjessa toimimme joskus
kuin robotit. Silloin aivoissamme luovat alueet eivät ole aktiivisina. Kun
treenaaminen vähenee, luovuus lisääntyy. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b>6. Kaaoksen jälkeen
ymmärrys omista tarpeista kasvaa.</b> Edward Lorenzin (1917-2008) kehittämän
kaaosteorian mukaan epätasapaino, kaoottisuus ja kompleksisuus ovat
edellytyksiä radikaaleille muutoksille. Vuodesta 2004 lähtien monet filosofit
ovat alkaneet nähdä sekasorron ja kaaoksen positiivisena ilmiönä, joka tuottaa
muutoksia sen sijaan, että sitä ajateltaisiin poikkeustilana. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Se, mitä kaikkea tästä kaaoksesta syntyy, jää nähtäväksi. Suurinta osaa niistä syy-seuraussuhteista en osaa edes yhdistää. Joillekin asioille tässä on loppupiste ja toisille alkupiste. Niin se elämä etenee.</div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p>Jotain pitää mennä rikki, jotta syntyy jotain mahtavampaa. Esimerkiksi pirstaleisista suklaakekseistä tulee mun lempi suklaa-taateli-rahkakakun pohja! Keksien nuijiminen on muuten ihanaa aggression purkua, olisin voinut jatkaa kauemminkin. Kakun reseptin voin julkaista joskus myöhemmin täällä blogissa myös. </o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p><br /></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdc-XlGao08CP7d37wHpatM6ljPCEWcz1mPydq5_f7HPkXsjpP-kyuUQTSUOwD0BMrXXva-_X62CcWCUtKUxHitLpFf7MJ1oKR7bkhOdACziJDwElCPC8JpmMpXhmYRuGvLsKpcra1n6Q/s1600/keksimurskaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdc-XlGao08CP7d37wHpatM6ljPCEWcz1mPydq5_f7HPkXsjpP-kyuUQTSUOwD0BMrXXva-_X62CcWCUtKUxHitLpFf7MJ1oKR7bkhOdACziJDwElCPC8JpmMpXhmYRuGvLsKpcra1n6Q/s320/keksimurskaa.jpg" width="179" /></a><o:p>Eli nyt kaikki muutkin loukkaantuneena olevat tai muuten rikkinäiset siskot ja veljet: muistakaamme, että jos oot rikki, niin oo kunnolla, vaikka se on vaikeeta hyväksyä. Mutta silloin annat itselles mahdollisuuden muotoutua uudestaan entistä parempaan muotoon. Munkin akilles arpeutuu ja paranee, ja siinä sivussa kehittyy vähän muutkin asiat. </o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p><br /></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p><br /></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-9414510333076662052017-05-16T05:00:00.001-07:002017-05-16T05:00:59.613-07:00Finnish Nationals from the other side / SM-kisat toisin silmin <div class="MsoNormal">
I had a good weekend in Finnish Nationals. I had
to force myself to go there, but I thought it is best for me. And it really
was. It felt so weird to be just watching but I was glad to be part of the
happening. It was so good to see and talk with all the people. Even though I
feel tired of explaining about my recovery process, it is therapeutic to tell
people about it. I’m very glad you stopped by and shared your thoughts. I heard
stories about comebacks from even more difficult situations. I heard
encouraging sentences with full of hope to see me in the arena next year. Most
importantly I felt your true caring about my health and how I was feeling now.
I can tell you, at least after this weekend I’m feeling a lot more confident. One of the most incredible feelings is when
someone says I’m their inspiration. Your warmth and empathy came straight to my
heart. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
For the first time I had also chance to see the other
gymnastics: rhythmic, aerobic and team gym. I had really good friends competing
in all those sports. And I felt that trough them I was able to experience the
feelings of competition. From that I got hope to be able to feel those feelings
trough my own gymnastics again. During this weekend, part of the pain and
feeling of disability transformed to passion and eager to go out there and
shine. I know it’s going to take time but the truth is, we always wonder: ”Time
flies so fast!”. As someone told me this weekend, now I don’t need to be afraid
that summer is going to be over. I can enjoy the summer and have a little party
when it’s over and I’m back in the game. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimei1lZQcx2F9ZkjoaWyP1E5PThDJ7RMllJGL8qzCBU35muhlwpa2qUnj8NS3CS6ysoAZ3Bp6htyfvYvZHZ4lMXrYBAjhmckEu7Bxg1kH6wUAthZbuNA49Wpq6r6Ir-lHFl1s2i7pKXGw/s1600/Rosanna+ja+Viivi+SM+2017.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimei1lZQcx2F9ZkjoaWyP1E5PThDJ7RMllJGL8qzCBU35muhlwpa2qUnj8NS3CS6ysoAZ3Bp6htyfvYvZHZ4lMXrYBAjhmckEu7Bxg1kH6wUAthZbuNA49Wpq6r6Ir-lHFl1s2i7pKXGw/s320/Rosanna+ja+Viivi+SM+2017.jpeg" width="179" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Päätin lähteä seuraamaan kaikkien voimistelulajien SM-kisoja
Jyväskylään ja siellä vierähtikin koko viikonloppu. Edellisessä postauksessani
jo pohdin, miltä tuntuu istua penkillä ja katsella muiden kilpailevan. Ikävät
tunteet kuuluvat elämään, mutta niitä tuli onneksi tänä viikonloppuna vain
selkään monien tuntien istumisesta. Mieli sen sijaan virkistyi. Kohtasin
viikonloppuna monia kymmeniä ihmisiä. SM-kilpailijoita, nuoria voimistelijoita,
entisiä voimistelijoita, tuomareita, valmentajia, vanhempia, liiton ihmisiä ja
monia muita. Välillä tilanteen selittäminen ja kysymyksiin vastaaminen tuntui
siltä, että sepustus alkaa tulla omista korvista ulos, mutta se on varmaan ihan
hyvä juttu. Se auttaa siirtymään eteenpäin ja kokemaan tunteita, jotka eivät
ole päässeet valloilleen muutamaan viikkoon. Jokaisesta kohtaamisesta olen
iloinen ja jokainen teistä joiden kanssa juttelin, autatte osaltanne
paranemisprosessiani. Rohkaisitte kukin omalla tavallanne ja annoitte sen
ymmärryksen ja tuen, joka teillä oli antaa. Lämpimät katseet, tsempit ja
halaukset menivät suoraan sydämeen. Ihmeellisen ihanalta tuntui kuulla olevansa
toisen inspiraationa tavalla tai toisella.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Ensimmäistä kertaa SM-kisoissa ehdin myös seurata muitakin
voimistelulajeja. Hyvien ystävieni kautta sain kokea kilpailun tunneskaalaa.
Heille tuli onnistumisia ja epäonnistumisia. Ulkopuolelta katsoessani pääsin
fiilikseen mukaan, mutta tilanteen vakavuus ei ollut samaa luokkaa, kuin itse
areenalla ollessa. Ajattelin, että ehkä sen ei pitäisikään olla niin vakavaa.
Tutkailin voimistelijoiden elehdintää juuri ennen suoritusta. Huomasin, että
siitä pystyi päättelemään paljon tulevan suorituksen onnistumisen laatua. Tuli
vähän se fiilis, että sain mahdollisuuden katsella omaa kisaamistani uudesta
perspektiivistä, toisin silmin. Tunnenhan oman käytökseni kilpailutilanteessa
ja pystyin samaistumaan nyt SM-kisoissa kilpailleisiin kavereihin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hyvä puolihan tässä on se, että kun se kesä joskus ehtii Suomeen asti, ei tarvitse pelätä sen loppumista. Kesän loppuminenhan tarkoittaa sitä, että olen taas back in the business. Siihen asti kunnes pääsen itse voimistelemaan, valmennan meidän ihania junnuja, jotka varmasti tekevät kesästä antoisan myös voimistelun osalta.<o:p></o:p></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-89032428535423782372017-05-07T10:20:00.002-07:002017-05-07T10:20:52.910-07:00Variant thoughts and challenges/ Jotain se ottaa, jotain se antaaMy surgery was 11 days ago and I have spent those days with my family. I'm not allowed to put any weight on my left foot now. On Wednesday I will get a boot and then I can already put 15 kg weight on it with crutches. It has been very boring to be at home and it makes my day every time I meet a friend and can leave the house for a while. Luckily it has been sunny, so it cheers me up a little. For these kind of moments it's very good I'm studying. School work gives me something I can use my capacity in and get my brain distracted from the circle of uncomfortable thoughts and frustration. Early this year I decided to put all my effort to gymnastics and do only two courses at school so that I could train as much as I wanted. Now, I can put more effort for studying but, at the moment it feels like I'm able to use only a fraction of the intensity, passion and effort I was planned to use getting ready for upcoming meets. Next weekend is Nationals and I'm going to go watch it. And I'm sure it will feel bad. Anyway I want to be there, being part of this meet.<br />
<br />
Well, now it's the easiest way to take it day by day. I'm blessed with athlete friends who understand my situation perfectly. Also non-sportive friends give me good perspective in my situation. My sense of proportion is one of the things that I have been observing lately. How big deal i this whole injury thing? At first I was like "It's OK, I'm fine, it could be worse." Few days later: " Everything might be over. What if I get injured again and again from now on?" My mind has been a roller coaster but that's good. I have time to check all the opportunities and deal with my emotions. What I have learned earlier: life isn't all about what you do but why you do it like that, right?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Q6FrtccXDxmjnM3eLzlFtgo5PuTj9t93GEpARs9ECLmOwST2PKPIag2NWWHjNeJ4ZVIewIq-_d7EA8qAWp2MEi-nUE0g1L9V1vbmo3V3QSRh9gaHpRF8aUgvnntmFzqtDVaiZUXS-54/s1600/blogikuva.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Q6FrtccXDxmjnM3eLzlFtgo5PuTj9t93GEpARs9ECLmOwST2PKPIag2NWWHjNeJ4ZVIewIq-_d7EA8qAWp2MEi-nUE0g1L9V1vbmo3V3QSRh9gaHpRF8aUgvnntmFzqtDVaiZUXS-54/s320/blogikuva.jpg" width="280" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
The main thing that gets me down now is that I can't move like I'm used to. Besides being not able to do gymnastics, I can't take care of my own things like doing grocery etc. But what I'm really happy now is that I can start my days with core training. That makes me feel so much better. And one thing I like very much, eating, has changed a lot. Training makes you feel hungry, so of course I'm not as hungry as normally. But I'm used to eat a lot! And now I have to adjust myself to new style of thinking and start to eat like normal people do. Not fun. </div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
During this disabled period I have noticed that the line between possible and impossible depends so much of your attitude. If you want something enough, you automatically start thinking of different ways to make it happen. Like yesterday I had to get my coffee from the coffee maker to the table across the room. With crutches. Without spilling it on floor. I made it and that was a challenge, like the challenges we face when we are making our dreams come true in our healthy lives. My conclusion is, this injury makes me kind of disabled right now, but it also gives me the key for those locked doors for optional ways of doing things. That can be useful for me in the future, while I'm struggling with something and it seems like impossible to go on. When my legs feel weak and my power is off, I will remember this moment and find the ways to crawl or to roll towards my goals.</div>
<div>
<br /></div>
<br />
Akillesleikkauksestani on nyt kulunut 11 päivää, jotka olen viettänyt vanhempieni luona. En saa nyt varata yhtään painoa vasemmalle jalalle, joka on ojennuslastassa vielä kolme päivää. Keskiviikkona ohjelmassa on tikkien poisto ja lastan vaihtaminen saappaaseen. Ohjelmanumerot ovat olleet aika vähissä sen jälkeen, kun kotiuduin Romaniasta. Ystävien näkeminen ja kotoa poistuminen, vaikkapa puiston penkille istuskelemaan, ovat olleet päivien kohokohtia. Onneksi on ollut aurinkoista, niin mieli on pysynyt virkeämpänä. Myös koulutyöt antavat jotain, mistä saan nyt kiinni ja mihin voin käyttää aivokapasiteettiani. Kuitenkin tuntuu, että niihin uppoaa vain pieni osa siitä omistautumisesta, työstä ja intohimosta, mitä olisin käyttänyt loppukauden kisoihin valmistautumiseen. Tulevana viikonloppuna Jyväskylässä kilpaillaan kaikkien voimistelulajien yhteiset SM-kisat, joka tulee olemaan varmasti upea tapahtuma. Aion kyllä mennä paikan päälle mutta en tiedä vielä, kuinka pahalta alkaa tuntua siinä vaiheessa, kun näen telineet ja muut kisaajat mutta en itse pääse tositoimiin.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
No, päivä kerrallaan eteneminen on kai paras lääke tähän tilanteeseen. Onneksi ystäväpiiriini kuuluu urheilioita, jotka ymmärtävät täysin tunteeni. Toisaalta ei-urheilijaystävät antavat toista perspektiiviä tilanteeseen. Suhteellisuudentaju on yksi juttu, mikä on mietityttänyt. Aluksi tuli kunnon tsemppausryöppy: ei tässä mitään, kaikesta selviää, voisi olla pahemminkin. Muutamia päiviä myöhemmin: olikohan ura sittenkin tässä, mitä jos loukkaantumisia tulee vielä lisää? Mieli poukkoilee mutta hyvä niin. Tuleepahan ainakin mietittyä vaihtoehdot läpi ja samalla käsiteltyä tunteita. Elämässähän on kai kuitenkin kyse siitä, miksi tekee tiettyjä juttuja, eikä välttämättä siitä, mitä ne jutut on. </div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBLkGctEPMKRLgSiGtj23nyUfeQOZ0T8evfw60YfQ4Eno7YCK8WZzcWN6Bzxd20UO9HxfTUfSfwPvW9fJwb0d_1wF_XwC4su3BLETAknrt14dIYWV1SfVmKsKPioN6yUEITfhnH3-k_XM/s1600/blogikuvaa.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBLkGctEPMKRLgSiGtj23nyUfeQOZ0T8evfw60YfQ4Eno7YCK8WZzcWN6Bzxd20UO9HxfTUfSfwPvW9fJwb0d_1wF_XwC4su3BLETAknrt14dIYWV1SfVmKsKPioN6yUEITfhnH3-k_XM/s320/blogikuvaa.jpeg" width="180" /></a>Eniten nyt rassaa se, etten pääse urheilemaan kunnolla, enkä pysty edes hoitamaan omia asioita kovin helposti. Akilleksen kanssa keppirumbaa jatkuu vielä vähän pidempään, kuin polvien kuntoutuksessa. Tämmöstä se on: "Hei näkyykö mun puhelinta jossain, voiks joku tuoda?", "Viittisitkö antaa kahvia mulle tohon kuppiin"?, "Pitäs saada roskikseen nää"?, Äiti ehitkö auttaa, haluisin suihkuun". Tässä alkaa kyllä antaa arvoa yhä enemmän omalle liikkumiskyvylle silloin kun on terve. Onneksi tiedän, että tämä on väliaikaista, joten voin välillä suhtautua ihan huumorilla siihen, että olen "muiden armoilla". Voisin ainakin saada tästä jotain näkökulmaa siihen, millaista esimerkiksi lonkkavammaisella vanhuksella eläminen omillaan voisi olla. Kansanterveystieteen opintojeni suhteen gerontologia ja vanhusten toimintakyvyn tukeminen on tärkeä osa-alue. Itse tosin pystyn vielä kompensoimaan tilannettani hyvällä tasapainolla, notkeudella ja kehonhallinnalla.</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Loppujen lopuksi olen huomannut, että on hyvin paljon asenteesta ja keskeliäisyydestä kiinni, missä menee raja mahdottoman ja mahdollisen välillä. Kun tarpeeksi haluaa jotain, alkaa automaattisesti keksiä erilaisia vahtoehtoja päästä tavoitteeseen. Sama juttu pätee varmasti arkiasioiden hoitamiseen jalkavammaisena (kuten kahvikupillisen kuljettaminen yhdellä jalalla kahvinkeittimen luota pöytään läikyttämättä), kuin omien unelmien toteuttamiseen täysin terveenä. Eli tavallaan tämä vamma rajoittaa tekemistäni, mutta avaa uusia ovia vaihtoehtoisiin tapoihin suorittaa vanhat rutiinit. Siitä voi olla jatkossa apua, kun joudun "umpikujaan". Kun joskus myöhemmin alkaa näyttää siltä, etten pääse enää eteenpäin, kun jalat ei kanna eikä voimat riitä, voin muistaa tämän hetken ja alkaa etsiä vaihtoehtoisia tapoja ryömiä, kontata tai kieriä lähemmäs tavoitettani.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-73463574643124805532017-05-01T07:37:00.001-07:002017-05-01T07:41:39.339-07:00This strange life<div>
I have posted several blog posts in Finnish but since I have many international friends and followers I wanted to try this in English. This is not the easiest thing to do but, I want to give it a try and I think its's going to be rewarding for me and you. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
As many of you know, I tore my achilles one and a half week ago in European championships in Romania. I didn't have any problems with achilles before so it was really unexpected to have this tragical ending for my competition. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
This spring felt quite good compared to two previous years, when I had to fight my way back from knee injuries. Now I had more time to concentrate on my skills than on pain. I had two really good camps and tree competitions before Euros. In Baku world cup I really enjoyed and I felt confident to go on the season. All the preparation before Euros went well (except for increasing shin splint I started to have after Baku). That's why I had to limit the amount of jumping, and it got better just before we left for Romania. My goal was to make it to AA-finals. (No one of Finnish gymnasts has made it since year 2002). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
We arrived in Cluji-Napoca on Sunday 16th of April after travelling the whole day. First we had flied to Budapest and had seven hours bus drive from there to Cluji. On Monday's training I still felt suprisingly good and light. All my skills were easy to do and I felt ready for Tuesdays podium training. On Tuesday, my good bubble already broke a little, when I hurt my elbow when I fell Tkatshev from bars in training hall before going to podium. I tried to figure out if I could even go to podium that day or compete after two days. Even I had pain in the elbow whenever I swang my hand or turned my wrist, I decided to go even for feel the apparatus, because this would be the only time to get some touch for apparatus on the arena before the big day. Finally, I was happy I did my beam routine without flick-layout and full floor routine including two doubles that went really well. Vault i passed and on bars I only did some basic elements.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX9kOQniO7BgrhauwnWBGlSh51T4eCNrjWE_7GyIO9D9GkQ7FyvS1KnPo_kd6VP9XVsOxJvTvgUyVMfwNy3Z8w1FeItX8ici96nL4pla-bVTxWn9AQfIFwQvVGogsFwgwMnt0H5lBziYg/s1600/rosanna+tupla.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="310" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX9kOQniO7BgrhauwnWBGlSh51T4eCNrjWE_7GyIO9D9GkQ7FyvS1KnPo_kd6VP9XVsOxJvTvgUyVMfwNy3Z8w1FeItX8ici96nL4pla-bVTxWn9AQfIFwQvVGogsFwgwMnt0H5lBziYg/s320/rosanna+tupla.jpg" width="320" /></a></div>
</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
Usually the last day before competition is quite easy and stressles session, just to get your body ready and your mind calm and determined. This Wednesday I had some more pressure because I had to do everything on bars and vault to prove myself that my elbow was just fine. Luckily I noticed I could do all my skills without major pain. Then I started to tell myself again that, I just have to do my job now and result will come. </div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
I was lucky to have such a good company as Maija was another female gymnast from Finland and we also had good mens team and we are all friends. Wednesday evening and Thursday morning were easygoing and fun. We competed in the last subdivision that started 6:30 pm. Before that we had time for some morning warm-up, chatting, taking photos for our sponsors and doing our hair and make-up very carefully. Never have I ever been this confident, happy and calm just before big competition. Our warm-up started on floor and there I felt something in my achilles when I took off for the double. I asked our physio to tape it with kinesio and he did. It seemed helping, as I didn't feel pain in vault warm up. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
We started the competition on beam. I didn't fall but I knew it wasn't my best performance either. That's what always makes me even more determined on the next apparatus. I was the last performer on beam and I had to rush for 30sec. warm-up on floor. I felt I just got in the right competition mood and felt easy doing my tumbling. I did front twist, double pike, and double tuck. After I landed it, I rolled to my back and crabbed my foot. Something was wrong. Quickly I said to my coach who was next to me: " It's torn". He said: "What is torn?" "Achilles", I answered. It snapped already in take off, but I was very lucky I was able to do the whole element, and my coach also helped me to rotate it even though the double was a bit lower than normally. And he took me from the floor and carried me down for medical people to take care of me. They put me on strechter and took me to side of the arena. All the people in the audience were clapping and paying attention. As bad as injury felt, my dream crushed in a millisecond, the crowd made me feel loved and important too. </div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
One dream had been taken from me and suddenly I was in the middle of another. This one was more like a nightmare but I didn't feel it yet as I didn't let my real feelings to come. I was protecting myself because I had gone trough this with the both of my knees and I tought this time I could just skip the grieveing part. So when they took me to hospital I was mostly just smiling for the jokes I heard and thinking how weird is life. I had questions like Why? and Why and Why?? And what was also ridicolous, that two days ago I had been in the same Romanian hospital with my elbow just to make sure there is not a little fracture from falling in the podium training. I was almost embarrassed of that. And it's good that there wasn't, but now, I had a little bigger problem I came with. And I think this injury doesn't even have anything to do with anoter one. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8NUWAcrc8cBljjDMvpSUx75CpjsUosupbMzMOxio8w-h5Ci8IkRQIkl_cTyCQ6TOyZrxOc4lblf-djACk_pcl2zUy5B494FZoNNKQnBW_6SatuCskqn41U_haM8Othyphenhyphen377nQiA2Q1iMU/s1600/rosanna+akilles.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8NUWAcrc8cBljjDMvpSUx75CpjsUosupbMzMOxio8w-h5Ci8IkRQIkl_cTyCQ6TOyZrxOc4lblf-djACk_pcl2zUy5B494FZoNNKQnBW_6SatuCskqn41U_haM8Othyphenhyphen377nQiA2Q1iMU/s320/rosanna+akilles.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
When after few hours, I got back to hotel and met my friends, I cried for the first time and let little of the feelings out. All the support I got from my team was needed and I appreciate it very very much. Luckily we had also a good psysio with us who helped when needed. Also I had lovely messages and comments online that made me feel better and gave me some more faith. Maija, I want to thank you for the perspective I got from our deep conversations and I appreciate the connection we have built. After the competition I felt the love of this big international gymnastics family around me. It's very powerful and keeps me going. Also in Finland my dear parents, brothers and friends have been there for me. What would I do without you all?</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Now I can't spent much time training, so I will use it resting, working on my bachelor degree in public health science at university. This is time for making my life even more how I want it to be, when after 6 months I'm able to do again this beautiful sport. This time is something God knew I needed, even though I didn't know that and I had a different plan. Plans change, life is weird and I don't know yet what this was for but I will figure it out. </div>
<div>
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-19347591443612013262017-04-09T10:51:00.000-07:002017-04-09T10:51:25.883-07:00Sunnuntai<div class="MsoNormal">
Sunnuntai on levon aikaa. Kuutena päivänä viikossa tehdään töitä
ja seitsemäntenä levätään. Näin sen ainakin pitäisi olla. Tuntuu, että olemme
yhä enemmän menossa suuntaan, jossa arki ja pyhät sekoittuvat. Kaupat ovat
auki, monet ihmiset ovat tahtoen tai tahtomattaan sunnuntaisinkin töissä. Mikäs
toisaalta onkaan sen parempaa aikaa hoitaa kaikkia rästihommia ja suunnitella
tulevaa viikkoa kuin sunnuntai. Mutta milloin pysähdymme? Milloin otamme aikaa
itsellemme ja olemme tässä, emmekä pitäisi-kuplassa tai ensi viikossa?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAz_7MfBKOZs8kUzsrsOzF0utTMSEOLuv4DxZqpq6yegZdPZ7mfR2knxv61vlDaBhIfz6mhlWZNmH4xjdawkUCSDupumaQX0VGUuMrPPUZl1NU8RcLKKcaT9PvaMM0AOAzyYE-BeDB4S0/s1600/talvi.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAz_7MfBKOZs8kUzsrsOzF0utTMSEOLuv4DxZqpq6yegZdPZ7mfR2knxv61vlDaBhIfz6mhlWZNmH4xjdawkUCSDupumaQX0VGUuMrPPUZl1NU8RcLKKcaT9PvaMM0AOAzyYE-BeDB4S0/s320/talvi.jpg" width="179" /></a>Havahduin tänään siihen, kuinka aivoni eivät lakkaa
suunnittelemasta ja murehtimasta sunnuntainakaan. Aika surullista. Olen nyt
hoitanut tämän ja tuon, mitä unohdin, mikä vielä piti tehdä ennen tätä? Kamoon,
aivot, pysähtykää! Nyt on sunnuntai, ei tarvi tehdä mitään. Aloin siis
kirjoittaa. Kirjoittaminen palauttaa minut tähän hetkeen ja auttaa
tarkastelemaan suurta kuvaa. Pari syvää hengitystä ja olen taas tässä. Kuulen
koneen hyrinän, haistan kahvin ja huomaan, kuinka kirkas päivä ulkona on. Olen
niin etuoikeutettu monessa suhteessa. Saan viettää sunnuntaita kotona
turvallisessa paikassa. Voin olla omassa rauhassa jos tarvin hiljaisuutta. Voin
mennä perheen luo tai soittaa ystäville, jos kaipaan seuraa. Nämä ajatukset nostavat
hymyn huulille ja tuovat kiitollisuuden tunteen. </div>
<o:p></o:p><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Arki koostuu pitkälti rutiineista, mutta sunnuntaikin voi
koostua omista rutiineistaan, jotka ovat poikkeuksellisempia ja tuntuvat
erikoisemmilta, kuin arkipäivän touhut. Sunnuntaiaamiainen, sunnuntaikävely,
sunnuntaimakoilu, sunnuntainetflix, sunnuntai… no joo mutta siis pointti on,
että ihan mitä vaan voi tehdä asennoituen siihen niin, että tänään se on
erityisen rentouttavaa ja mukavaa, koska on sunnuntai. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
Tiedän, etten ole ainut, jonka on välillä vaikea katkaista
tarmokasta tekemisen tarvetta. Tämä on erityisesti tunnollisten naisten
ongelma. Mutta hei, oikeasti aika helppo korjata, kun sen tiedostaa. Tärkein
asia mikä pitää korjata on se, että oppii olemaan tyytyväinen siihen, mitä on saanut
viikon aikana tehtyä. On siis samalla tyytyväinen itseensä. Ja jos ei ole
saanut tehtyä sitä mitä olisin halunnut, ei lyttää itseään sen takia. Tulevaisuus,
eli ensi viikko stressaa koko sunnuntain, jos tuntuu, että viime viikko meni
alisuoriutuessa ja seuraava puristus alkaa jo huomenna. Sunnuntai on päätös
hienolle tai huonolle viikolle mutta samalla lähtöviiva seuraavalle viikolle. Kannattaa
miettiä, haluaako ensi viikon aloittaa jo valmiiksi maton alta, vai hyvistä
asetelmista pirteänä ja voimaantuneena. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pääasia, jonka haluan siis itselleni ja kaikille muille
sanoa on, että arvosta hetkiä, jolloin saat vain töllöttää eteesi ja olla
tyytyväinen, tyytymätön tai ihan mitä vaan. Se on sunnuntai ja sunnuntaita
kannattaa laittaa ripaus jokaiseen päivään. Se on avain jaksamiseen ja hyvään
mielentilaan pitkällä aikavälillä.<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtU2ylZJWUfP2FWDiglAwwF89lFYf6PMLuzdW-faQ6zDFgHatgpUPlY3qvBbYADP7qmPpHcesTD-DYK93K98eNOdTRH2G8ncPMOqDJefNWhoS1VN10fcLVO-iLYKEq991Flc-35sFYCvo/s1600/pirtel%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtU2ylZJWUfP2FWDiglAwwF89lFYf6PMLuzdW-faQ6zDFgHatgpUPlY3qvBbYADP7qmPpHcesTD-DYK93K98eNOdTRH2G8ncPMOqDJefNWhoS1VN10fcLVO-iLYKEq991Flc-35sFYCvo/s320/pirtel%25C3%25B6.jpg" width="179" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tässä vielä mun sunnuntaita piristäneen SunnuntaiSmoothien
resepti:<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
1 banaani<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
2dl kaurajuomaa<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
2-3 rkl raejuustoa<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
jäisiä mustikoita <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
Sekoita ainekset thosekoittimessa, kaada lasiin ja ripottele päälle
mysliä. Lopputulos on uskomattoman hyvä.<o:p></o:p></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-13286369763320752872017-04-02T05:25:00.001-07:002017-04-02T05:25:09.561-07:00Hyvä alku kaudelle<div class="MsoNormal">
Nyt on taas kisakausi startannut kunnolla! Alkuvuodesta
leireilin Ruotsissa ja Kuortaneella, jonka jälkeen kisasin kahdessa
EM-katsastuksessa, sekä Bakun maailmancupissa. Kausi on ollut nousujohteinen
kuten tavallista, mutta koin olevani jo ensimmäisissä kisoissa paremmassa
kunnossa, kuin vuosi sitten keväällä. Bakun maailmancupissa pääsin
hyppyfinaaliin ja jäin vain kymmenyksen päähän nojapuu- ja permantofinaaleista.
Puomilla olin yhdestoista. Oli upeaa kisailla spottivaloin valaistulla
podiumilla yleisön hurratessa. Pääsin myös kovaan seuraan sekä puomi- että
permantokarsinnassa, kun olin Olympiavoittaja Catalina Ponorin kanssa samassa
ryhmässä. Puomilla itseasiassa vähän tutisutti, kun oma vuoroni oli heti
Ponorin jälkeen, mutta sain silti tehtyä pysyvän sarjan.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Kisamatkasta jäi päällimmäisenä mieleen se fiilis, jonka
koin pitkästä aikaa: kovassakin seurassa tunsin kuuluvani joukkoon. Joskus arvokisoissa
on tutunut siltä, etten ole osannut arvostaa omaa tekemistäni tarpeeksi. Nyt
tunne oli toisenlainen. Ehkä osansa teki sekin, että maailmancupeissa osallistujamäärä
on pienempi, kuin EM- ja MM-kisoissa, joten kaikki voimistelijat ovat enemmän
kuin yhtä perhettä. Sain ihanaa palautetta muiden maiden tuomareilta ja
voimistelijoilta. Muutama rohkaiseva sana hyvin menestyneeltä urheilijalta tuntuu
nostavan mielialaa ja itsetuntoa roppakaupalla. Sain myös uusia ystäviä, mikä
on yksi parhaista asioista kisareissuilla.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUHxn56rswgFhOE-F4zt_H0a41MblxHs-bDWL_3bxO6iZ4cN5Zj3LL5eugTSb_ZIabDg0c4l15t0I21k2udJPP9FEfJJkD-8KQBVhYNTFl0mBpr2hU4DOHoAKR1X3eJeRJr7g8dRarO2s/s1600/rosanna_ojala_3_EM_motpellier_2015_karsinta_kuva_milla_vahtila_p-540x360.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUHxn56rswgFhOE-F4zt_H0a41MblxHs-bDWL_3bxO6iZ4cN5Zj3LL5eugTSb_ZIabDg0c4l15t0I21k2udJPP9FEfJJkD-8KQBVhYNTFl0mBpr2hU4DOHoAKR1X3eJeRJr7g8dRarO2s/s320/rosanna_ojala_3_EM_motpellier_2015_karsinta_kuva_milla_vahtila_p-540x360.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
Seuraavana edessäni on EM-kilpailut Romaniassa. Lähtöön on
tasan kaksi viikkoa. Valmistautuminen on tuntunut menevän hyvin. Viime viikon
treenasin vuoden alusta Suomeen tulleen valmentajan Laurensin kanssa. Yhteistyö
sujuu hyvin ja on aina piristävää saada jotain uutta omiin rutiineihin ja
lisäpotkua arkitreeniin. Olen hakenut muutosta myös fysiikkaharjoitteluun.
Tavoitteenani on saada kokonaisuudessaan vahvemmat jalat, erityisesti
takareidet, jotta kaikki on helpompaa ja loukkaantumisriski pienenee. Kävin Bakun
jälkeen Kuortaneen urheiluopistolla testauttamassa voimatasot. Tulosten
perusteella lähden nyt yhdessä Kuortaneen testaustiimin ja oman valmennusporukan
kanssa kehittämään muutamia asioita. Harjoittelua muokataan pienin askelin,
mutta tuntuu jo nyt tosi hyvältä, että tiedän meneväni oikeaan suuntaan.<o:p></o:p></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-59177833577878403482017-01-21T12:05:00.000-08:002017-01-21T12:05:23.030-08:00Pelkäätkö pelkoa?<div class="MsoNormal">
<span style="color: purple;"><span style="background-color: white;"><b>Pelko mielletään usein negatiiviseksi asiaksi.</b></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta jos ei pelkää mitään, onko millään merkitystä? Jos
pelkäämme menettävämme rakkaamme, se tarkoittaa, että rakastamme heitä, emmekä
haluaisi elää ilman heitä. Jos pelkäämme, että joudumme auto-onnettomuuteen, se
tarkoittaa, että arvostamme omaa elämäämme niin paljon, että haluamme suojella
sitä. Pelkäämme asioiden puolesta, joilla on tunnearvoa. Pelkäämme, että pankit
menevät konkurssiin, koska meillä on siellä säästöjä. Olemme nähneet vaivaa
niiden asioiden eteen, jotka pelkäämme menettävämme. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jotkut sanovat, etteivät pelkää enää mitään, kun ovat olleet
lähellä kuolemaa tai kokeneet jotain rajua. Mietin, onko se totta, ettei enää
pelkää mitään, ja miltä elämä tuntuisi, jos ei pelkäisi. Minusta tuntuu, että
pelko on kuin tuli; hyvä renki, mutta huono isäntä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUKgxYT2hCnLNao5bDtjhIHZ1pBpz2-sXMZBMHIJ0MEL3SJUKREJClc0tjoBwRBurRMmVReOWSF7LD5xjnvAMqbj4FCi5L1kEkMEvPTZp18wOmAIIiGkTxfKJOGAps_sNl2hcxkBQynyA/s1600/0B3Vav2iBlk35RGxrUDRHX2Ntd1E.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUKgxYT2hCnLNao5bDtjhIHZ1pBpz2-sXMZBMHIJ0MEL3SJUKREJClc0tjoBwRBurRMmVReOWSF7LD5xjnvAMqbj4FCi5L1kEkMEvPTZp18wOmAIIiGkTxfKJOGAps_sNl2hcxkBQynyA/s320/0B3Vav2iBlk35RGxrUDRHX2Ntd1E.jpeg" width="320" /></a>Pelätä voi menettämisen lisäksi hylätyksi tulemista,
epäonnistumista, vaikeuksia, sairautta, unelmien tai tavoitteiden toteutumatta
jäämistä. Joku saattaa sanoa pelkäävänsä rakastumista, mutta oikeasti hän pelkää
suhteen päättymistä. Tavoitetta urheilussa tai työmaailmassa ei uskalleta
asettaa liian korkealle, koska silloin on loogisesti todennäköisempää, ettei se
toteudukaan. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Todellisuus ei kuitenkaan ole aina loogista. Se on erittäin
paradoksaalista ja ironista. Se, joka ei uskalla elää täysillä ja pudota
korkealta, ei saa koskaan myöskään käydä korkealla. Nyt kun päästään asian
ytimeen, kysyn, että mitä tarkoittaa elää täysillä? Siitä puhutaan koko ajan.
Instagram on täynnä quoteja, jotka muistuttavat siitä, kuinka elämä kannattaa elää
nyt kun siihen on mahdollisuus.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p>Luulen, että täysillä eläminen tarkoittaa riskien ottamista.
Täysillä eläminen on pelkojen kohtaamista, joka osaltaan lievittää pelkoa. Kun
elää täysillä, pelko kohdistuu eri asioihin ja kanavoituu paremmin. Kun ottaa
riskejä, tiedostaa, että niihin liittyy epäonnistumisen mahdollisuus. Se täytyy
hyväksyä. Kun on hyväksynyt sen, pelko ei ole enää rasite, vaan jännite,
innostaja, mielenkiinnon lisääjä ja buustin antaja. Pelosta tulee asia, joka
lisää mahdollisuutta onnistumiseen. Sopiva pelko lisää tarkkaavaisuutta,
harkintakykyä, priorisointia. Kun yksi hyppy tuntemattoman on tehty, se
vahvistaa taas uskoa itseen ja on apuna seuraavissa koitoksissa. Arkipelko
vähenee, kun ottaa ekstrapelkoa virikkeeksi.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Jos valitsee mukavuusalueella pysymisen pelkojen välttämisen
vuoksi, pelot vain lisääntyvät. Niitä on joka puolella. Sängyn alle työnnetyt
pelot jakavat päivystysvuorot keskenään.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alun perin aloin pohtia tätä aihetta siksi, koska pelko
käsitteenä kiehtoo minua ja siitä on keskusteltu ja väitelty paljon. Haluaisin
löytää optimaalisen tavan elää tässä pelkojen maailmassa. Monet
urheilupsykologit sanovat: ”Pelko on ystävä, ei vihollinen. Ota se mukaasi.”
Tuota lausetta on vaikea ymmärtää, jos parhaillaan pelkää jotain asiaa niin
paljon, että se vie yöunet. Senkin olen kokenut. Vuosien mittaan olen alkanut
tajuta pelon kanssa ystävyyssuhteen solmimisen ideaa. Jokin pelko ei
välttämättä koskaan katoa, mutta omaa suhtautumista pelkoon voi muuttaa. Jos
torjuu pelon, se hyppää joku kaunis yö kummittelemaan ja luulen, että oikeasti
se on mörkö, joka jossain vaiheessa tappaa. Jos ei fyysisesti, ainakin henkisesti.
Jos taas ei tee pelosta mörköä, saattaa kuolla siihen mikä pelottaa, muttei
kuole pelon takia. Se on pääasia. Pätisiköhän tähänkin sanonta: ”Pidä ystävät
lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä”? Kun tunnet pelon ja sen mitä pelko
sinussa saa aikaan, sen kanssa on helpompi tulla toimeen.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><b><span style="color: purple;">Tämä
on siis myös periaatekysymys. On oma päätöksesi, onko tiellesi laitettu kapula
matkan loppu, vai apuväline kiivetä ylöspäin. Ei anneta pelolle ylivaltaa
päättää elämästämme. Otetaan se assistentiksi, jolle ei makseta palkkaa. Itse
saat valita, onko pelko avustajasi, vai loinen, joka syö joka päivä palan elämääsi</span></b></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-35058378682439231662016-11-13T10:12:00.000-08:002016-11-19T01:08:34.174-08:00ISÄ<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">Olen
miettinyt näitä asioita jo pitkään, ja tänään on isänpäivä, joten tuntuu
oikealta hetkeltä myös sanoa ne. Isä, olen niin kiitollinen sinusta. Aina
silloin tällöin tulee hetkiä, kun mietin, missä olisin ilman sinua. Näitä
hetkiä tulee erityisesti silloin, kun on ollut vaikeaa, mutta huomaan
selvinneeni. Olet työntänyt minua eteenpäin. Olet ollut joskus aika kovakin.
Tulee hetkiä, kun mietin, miksi haluat pitää noin tiukasti kiinni
periaatteistasi. Joskus vasta monen vuoden jälkeen huomaan, että ilman
ehdottomuuttasi jokin tärkeä asia tai päätös olisi johtanut elämäni suuntaan,
jossa en nyt haluaisi olla. Olet läpi vuosien ollut mentorini. Itse olet elävä
esimerkki siitä, mitä on olla huippu-urheilija. Olen seurannut sinua ja
omaksunut ammattimaiset otteet urheiluun pienestä asti. Ruokailu, lepo, treeni,
kilpailuun valmistautuminen ja tavoitteenasettelu ovat asioita, joihin olen
kasvanut sisään jo hyvin nuorena. Myöhemmin olen jalostanut näitä taitoja,
mutta se on ollut melko helppoa, sillä pohjatyö oli jo tehty. Kiitos siitä
kuuluu isä sinulle.</span><br />
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">Sinuun
voin luottaa. Kyseessä voi olla treenien rytmittäminen tai mieshuolet, sinulta saan
mielipiteen. Monesti näkemyksesi on osoittautunut oikeaksi. Olet realistinen,
mutta osaat myös tavoitella mahdottomalta tuntuvaa ja keksiä erilaisia
skenaarioita. Saat minut vuosi vuodelta uskomaan lujemmin itseeni. Saat minut
näkemään itsestäni hyvät puolet, kun olen ne unohtanut. Samalla kuitenkin muistutat
siitä, mitä asioita täytyy työstää niin urheilun parissa, kuin muutenkin. Pidän
siitä, ettet kaunistele liikaa asioita, vaikka se saa minut ärsyyntymään erittäin
helposti. Joskus esität asiat provosoivaan sävyyn tai mustavalkoisiksi
maalattuina, mutta silloin minussa herää jokin. Jokin, joka ei ilman sinua
heräisi. Se voi tarkoittaa palon syttymistä uudelleen, kun liekki on heikko.
Joskus se taas on etäisyyden ottamista ja kokonaiskuvan näkemistä paremmin.</span><br />
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">Olen
myös onnekas, koska olet pystynyt valmentamaan minua seiväshypyssä ja jaksanut
kannustaa pysymään lajin parissa, vaikka telinevoimistelu on ollut niin
hallitseva osa elämääni. Joka vuosi huomaan uudelleen, kuinka onnelliseksi seiväshyppyyn
liittyvät tapahtumat tekevät minut. Sinun päämäärätietoisuutesi ja
mielipiteidesi ansiosta minusta on tullut yksi Suomen monipuolisimman
urheilupohjan omaavista huippu-urheilijoista. Kaikki ne maastojuoksut, viikkohiihdot,
triathlon ja piirikunnalliset yleisurheilukisat, jotka välillä tuntuivat
ajanhukalta, olivatkin hyvin antoisia. Joka kerta kun pääsin starttiviivalle,
hihkuin intoa ja varsinkin maaliviivalla kaikkeni antaneena olin taas saanut
jotain enemmän. Uskon, että sinulla on ollut alusta asti käsitys siitä, miten
tullaan huippu-urheilijaksi. Olet soveltanut käsitystäsi siitä minuun senkin
uhalla, että lukemattomat ihmiset ovat sinua kritisoineet ja kiitän sinua
siitä. </span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFJyaypp9lEp_Td2mFOWik8kBIIHnEoUsI6R9nwPpmzP_lZwu0hnd94SRtgQ0cIwfwwC7jO5mJmHcl8U6HsNsYtbmOBS0dSBiGjXQFiZhrJAMaRRJkqPHssE-aq4onMzITfIWUJjhEYAo/s1600/Rosannajaisa.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFJyaypp9lEp_Td2mFOWik8kBIIHnEoUsI6R9nwPpmzP_lZwu0hnd94SRtgQ0cIwfwwC7jO5mJmHcl8U6HsNsYtbmOBS0dSBiGjXQFiZhrJAMaRRJkqPHssE-aq4onMzITfIWUJjhEYAo/s320/Rosannajaisa.jpeg" width="320" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLaa6hl1e8U-3L9EBY8YJNz04xOFvue-a8b6WH2ukXzWi_DC-1bc100N0haRV4dz28rmhYSdwqbmuHdtpGWYrfhHnj48AOpniTCp7B1MTQEnmphrU6uQcqZFIHuI5r2hlek3NM98P_eaE/s1600/Screenshot_2016-11-13-14-50-59%255B1%255D.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><br /></a><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">On
uskomatonta, kuinka olet päässyt sisään telinevoimistelun maailmaan ilman
merkittävää lajitaustaa. Kun aloitin voimistelun, tietämyksesi lajista kehittyi
samaan tahtiin kanssani. Nyt olen onnellinen siitä, että välillä rankalta
tuntuvat iltaiset keskustelut tuli käytyä. Ilman niitä sinulla ei olisi oikeaa
käsitystä siitä, millaisten asioiden kanssa painin päivittäin treeneissä. Et
voisi antaa valaisevaa näkökulmaa, kun joudun umpikujaan. Et ymmärtäisi
liikkeiden nimiä, joten jos selittäisin sarjojani, et tajuaisi mitään. Olisin
yksinäisempi, onnettomampi. Nyt tilanne on kuitenkin se, että sinä olet
keksinyt nojapuusarjani. Olet kehitellyt sarjan, jossa on mahdollisimman vähän
liikkeitä, mutta mahdollisimman korkeat lähtöpisteet. Tuo suunnittelutyö ei ole
yksiselitteistä eikä ihan helppoa. Luovuutesi yhdistettynä lajitietämykseesi on
mahtavaa.</span><br />
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;"><br /></span>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">Sinä
olet myös herkkä. Samaan aikaan herkkä ja voimakas. Sinä uskot. Kun olen
menettänyt uskoni itseeni, sinä autat minut jaloilleni. Sinä saat minut
muistamaan, mihin minusta on. Löydät oikeat sanat, koska tunnet minut. Vaikka
urheilu on hallitseva osa elämäämme, tiedän, että tavoitteesi on ollut aina
kasvattaa minua hyväksi ihmiseksi. Ei pelkäksi urheilijaksi. Kun
suhteellisuudentajuni katoaa, palautat minut maan pinnalle. Silloin mietin,
missä olisinkaan ilman sinua. Olet pitänyt minusta niin hyvää huolta.</span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-20553765065230409112016-11-04T12:38:00.000-07:002016-11-04T21:30:13.095-07:00Tyytymättömyyteen tyytyväinen<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">Nyt
syksyn kisakausi on ohi ja ehdin taas pysähtyä kirjoittamaan. Kirjoittaminen on
terapiaa myös arjen keskellä ja se saa laittamaan asioita erilaisiin
mittasuhteisiin. Tänään pohdin sitä, miten upea syksy minulla on ollut. Kävin
kahdet melko isot kisat: World Challenge -cupin Unkarissa ja Pohjois-Euroopan
mestaruuskisat Norjassa. Molemmissa tuli onnistumisia, joista voin iloita ja
jälkimmäisessä tein paremmat neliottelupisteet kuin koskaan ennen. Sijoitukseni
olivat suomalaishistoriaan ja omaan taustaani peilaten hyvät. Olin neljäs maailman
cupissa nojapuilla ja PEM-kisoista satoi mitaleja. Silti päällimmäisenä
mielessä ovat ne kymmenykset, jotka erottivat minut ylemmästä sijoituksesta.
Unkarissa ero pronssiin oli 0,7 pistettä. PEM:issä jäi Maamme-laulu kuulematta
vain 0,1 pisteen takia sekä nojapuilla että ottelussa. Kun näin loppupisteet, tiesin
heti mitä olisin voinut tehdä paremmin, jotta olisin ollut kiinni kullassa. Kisafilmi
lähti rullaamaan silmien edessä ja sydäntä vihlaisi joka kerta kun näin itseni
tekemässä 0,1 pisteen arvoisen virheen. Totta kai olin myös erittäin onnellinen
siitä, että saavutin tavoitteen, jonka olin asettanut itselleni. Tavoitteeni
oli mitali. Niitä tuli neljä. Mutta kun näin, että olisin voinut yltää vieläkin
korkeammalle, osa tyytyväisyyden tunteesta muuttui aggressioksi. Miksi en
tehnyt vielä vähän paremmin? Otin turhaan yhden korjausaskeleen, yksi
horjahdus, nilkan huolimaton asento… Moitin itseäni paljon samaan aikaan, kun
muut onnittelivat minua. Tiedän kuitenkin, että tyytymättömyys tässä
tilanteessa tarkoittaa sitä, että tiedän pystyväni vielä parempaan. Tämä syksy
ei ollut parasta, mitä minulla on antaa. Ei todellakaan, ja siitä pidän huolen.
Olen oikeastaan aika tyytyväinen tyytymättömyyden tunteeseeni. Myönnän silti,
ettei pitkälle pötkitä myöskään liialla ankaruudella itseä kohtaan. Olen hyvin
onnellinen ja kiitollinen syksyn kisoista juuri noine tuloksineen. Onnittelin
ja onnittelen</span>itseäni siitä, mihin olen päässyt. Otan ilolla vastaan sen
paketin täynnä itseluottamusta, jonka sain palkinnoksi noista kilpailuista.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7Rnb9XpJ0EvcIgwBE1F_9zqLqlk0eecQCg8Vg5WNYEeFhpkZmVWoGWFWHIlFV-pxNe05yi6TUKPGNwoQOtkopw0-iqr2V1WZs3q3DwQ7MTvzfNyq8l8koACqUP9vtfiwlhysVjJiqi00/s1600/Rosanna+Ojala+puomilla+EM+2013%252C+Christian+Thomassen%252C+web.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7Rnb9XpJ0EvcIgwBE1F_9zqLqlk0eecQCg8Vg5WNYEeFhpkZmVWoGWFWHIlFV-pxNe05yi6TUKPGNwoQOtkopw0-iqr2V1WZs3q3DwQ7MTvzfNyq8l8koACqUP9vtfiwlhysVjJiqi00/s1600/Rosanna+Ojala+puomilla+EM+2013%252C+Christian+Thomassen%252C+web.jpg" /></a><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;"><span style="font-size: 11pt;">Erityisesti Norjan reissulla huomasin, kuinka ihanaa
oli kilpailla niin, että keskittyy myös kaikkeen muuhun kuin itse kilpailuun ja
suorituksiin. Ihmiset olivat mahtavia. Kisajärjestelyt toimivat. Trondheimin
kaupunki oli kaunis. Minulle on kertynyt paljon tuttuja Pohjois-Euroopasta
vuosien aikana. Näissä kisoissa ne tutut alkoivat tuntua ystäviltä, olimme
vähän kuin samaa perhettä. Kaikki kuulumisten vaihdot, tsempit, merkitsevät
katseet, iloiset hymyt ja onnittelut. Ah, niin parasta! Olen tullut siihen
johtopäätökseen, että tiesin olevani kunnossa ja luotin jo 15 vuotta kestäneen
kilpaurani opettaneen minulle, miten kilpailla. Siksi pystyin ottamaan ilon
irti koko reissusta stressaamatta</span></span>turhia. Se näkyi myös tuloksissa.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%;">Ainut huono puoli Norjassa on, että kaikki on kallista. Toin
siis tuliaisia vain itselleni. Niitä ei tarvinnut ostaa rahalla, vaan toivon
niiden jäävän minuun. Sitä hyvää mieltä, innostusta, tiimihenkeä ja
adrenaliinin jättämää jälkihuumaa on vaikea sanoiksi pukea. Vuorovaikutuksen
hetkiä ihanien, saman lajin parissa elämänsä viettävien ihmisten kanssa tuli
tällä reissulla runsaasti. Muiden maiden tuomarit ja valmentajat tulivat
erikseen kehumaan ja onnittelemaan. Voimistelijoiden kanssa vitsailtiin ja
ruodittiin kisoja. Tunsin olevani keskellä rakkautta. </span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-11029481766609949732016-09-25T11:15:00.001-07:002016-09-25T11:15:28.738-07:00Onnitellen eteenpäin<div class="MsoNormal">
Olin viimeiset neljä päivää telinevoimistelun maajoukkueleirillä
Kuortaneen urheiluopistolla. Kuten aina leirin jälkeen, nytkin tuntuu takki
olevan melko tyhjä. Niin kuuluu ollakin, jotta tietää treenanneensa kunnolla. Haluan
kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä kaikkea leiriltä jäi takin
taskuun. Osallistuin leirin aikana lauantaina katsastuskisaan, jonka
perusteella päätetään Pohjois-Euroopan mestaruuskilpailuihin lähtijät. Kisa oli
harjoituskisan kaltainen kauden avaus. Tarkoituksena oli hakea taas kesän
peruskunto- ja liikeharjoittelukauden jälkeen tuntumaa paineen alla
suoriutumiseen ja kisasarjojen läpiviemiseen adrenaliinipiikin avittamana. Tuntui,
että sain aivot ja kropan siirrettyä kisamoodiin ja mikä tärkeintä, pää ja
vartalo tekivät yhteistyötä. Siitähän lajissani on kyse. Vaikka ennen katsastusta
tuntui, etteivät sarjat olleet vielä kovin varmassa kunnossa, sain tehtyä ne
näytön paikassa vähän paremmin kuin keskivertotreenissä. Tähän saavutukseen
voin olla erittäin tyytyväinen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;">Kun nyt katson taaksepäin leiriä ja kisaani, voin
todeta, että olin hieman turhan neutraaleissa tunnelmissa kisan jälkeen. Vaikka haluan olla
vielä parempi kuin nyt, voin silti onnitella itseäni siitä, mitä olen saanut
aikaan tähän mennessä. Esimerkiksi lauantaihin liittyen voin onnitella itseäni
tietoisesta asennemuutoksesta ennen kisaa, täpärästä tilanteesta selviytymisestä
kesken sarjan, lukemattomista onnistuneista liikkeistä, varmuuden tunteesta ja itseni
ilmaisemisen tunteesta kisasuorituksessa. Minun täytyy uskoa, että joskus opin
automaattisesti huomaamaan paremmin ne onnistuneet asiat, kun nyt harjoittelen
sitä. Kun viljelen hyviä asioita itsessäni ja tekemisessäni, varmasti sen myötä
kehittyy koko paketti</span><br />
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><br /></span>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: magenta;">Kastelen kauneimpia ruusuja puutarhassani ahkerasti<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB6TDe_jWZM_90HilwgNLAdTX1EOeGAkgtsxZhbRh4zwb6nXCf35cVohGCzm9KeBu7LiYR4b8dWai5w-C4qbNq2G96u9w8OV2i1pH81GARtfNn9PNPA1FSetMIpipSnsC33Mh1EF_vxwY/s1600/rosanna_karsinnat_3.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB6TDe_jWZM_90HilwgNLAdTX1EOeGAkgtsxZhbRh4zwb6nXCf35cVohGCzm9KeBu7LiYR4b8dWai5w-C4qbNq2G96u9w8OV2i1pH81GARtfNn9PNPA1FSetMIpipSnsC33Mh1EF_vxwY/s200/rosanna_karsinnat_3.jpeg" width="200" /></a><span style="color: magenta;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: magenta;">Värityskirjani hienoimmat kuvat väritän huolellisesti<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: magenta;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: magenta;">Onnistumisen jälkeiset hymyhuulet maalaan kirkkaanpunaiseksi<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: magenta;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: magenta;">Huonotkin puoleni hyväksyn, mutta kitken rikkaruohon
kerrallaan<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: magenta;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><span style="color: magenta;">
<span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;">Kehityskelpoisista ominaisuuksista voi joskus tulla
jotain mahtavaa</span></span></span><br />
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><span style="color: magenta;"><span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><br /></span></span></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><span style="color: magenta;"><span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><br /></span></span></span>
<span style="font-family: "Calibri",sans-serif; font-size: 11.0pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><span style="color: magenta;"><span style="font-size: 11pt; line-height: 107%;"><br /></span></span></span>
Nyt on
12 päivää aikaa seuraaviin kilpailuihin Unkarissa. Sen verran siis on aikaa
ruokkia kaikkea hyvää minussa. Taidot ja fysiikka on jo, nyt tarvitaan
päättäväisyyttä. Kun käytän jokaisen päivän parhaalla mahdollisella tavalla,
saan aikaan vaikka mitä. Unkarin kisasta taas on kaksi viikkoa aikaa Pohjois-Euroopan
mestaruuskisoihin. Rytmitän kisakauteni kahden viikon sykleissä kilpailu
kerrallaan, mutta ajatukset kohdistan yhteen päivään, yhteen harjoitukseen ja yhteen
suoritukseen kerrallaan.<br />
<a name='more'></a>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-6473061045744729022016-09-19T10:13:00.000-07:002016-09-20T11:51:53.764-07:00Riman asetteluaSeuraavan tekstin kirjoitin alunperin Naisten yleisurheilumaajoukkue -nimiseen ryhmään. Haluan sen kuitenkin vielä täällä muillekin jakaa. Pohdintani alla tällä kertaa on motivaatio ja suhtautuminen omaan treenaamiseen.<br />
<br />
<div class="MsoNormal">
Olen kohdannut
lähivuosina kaksi polvivammaa. Polvivammat ovat telinevoimistelussa erittäin
yleisiä varsinkin naisilla anatomian vuoksi.
Oikea eturistisiteeni katkesi vuonna 2014 telinevoimistelun
Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Ruotsissa. Leikkauksen jälkeen kuntoutin
sen ja vuoden päästä olin valmis palaamaan kilpailuihin. Kevään 2015 kilpailut
sujuivat nousujohteisesti. EM-kisoissa ylsin kolmannelle varasijalle
neliottelufinaaliin, joka oli mielestäni kelvollinen saavutus niin lyhyellä
valmistautumisella. Sen jälkeen vuorossa olivat SM-kisat, joiden finaalissa
pamahti toinen polvi. Diagnoosi oli sama kuin edellisellä kerralla. Kävin taas
läpi operoinnin ja yli puolen vuoden kuntoutuksen. Kun ensimmäinen polvi meni,
en epäillyt hetkeäkään, ettenkö jatkaisi voimistelua. Kun toinen polvi meni,
jouduin hetken oikeasti pohtimaan tilannetta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen,
että en luovuta nyt. Haluan olla parempi, haluan antaa enemmän itsestäni
itselleni ja Suomen voimistelulle. Lopullinen päätös ja roihuava liekki
sydämeen syttyi ajatuksesta: ”En ole käyttänyt vielä lähellekään niitä
resursseja, mitä minulta löytyy.” Ymmärsin, että olen vasta nousujohteisen
urani alussa ja että minulla on mahdollisuuksia kehittyä vaikka kuinka paljon.
Jos olisin ajatellut, etten voi enää tulla paremmaksi vaan olen saavuttanut jo
maksimini, olisi ehkä ollut aika lopettaa. Kun nyt tulee niitä päiviä, että on
vaikeaa motivoitua, muistelen tuota aikaa, jolloin päätin jatkavani. Siten saan
taas otteen siitä tunteesta joka vie eteenpäin ja muistan, kuinka korkealle
tiedän pystyväni kipuamaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pitkät ajat pystymättä voimistelemaan opettivat paljon
elämästä ja omasta identiteetistä, mutta myös harjoittelusta. Aina voi kehittää
jotain. Jos ei voi tehdä jaloilla, voi tehdä käsillä tai keskivartalolla. Jos
sekään ei vielä onnistu, voi harjoitella päällä. Niin kauan kuin pää pelaa, voi
harjoitella. Harjoittelemista on sekin, että opettelee välillä olemaan
ohjelmoimatta päivää urheilun mukaan. Opettelee päästämään hetkeksi irti ja luottaa
siihen, että saa kiinni sitten kun haluaa. Siten huomaa, mitä oikeasti kaipaa
ja urheilukin saa aivan uutta puhtia. Jos on liian väsynyt tekemään
mielikuvaharjoituksia, voi harjoitella rentoutumista, yhtä keskeisimmistä
psyykkisistä taidoista. Elämässä ja urheilussa tarvitaan aivan samoja
psyykkisiä taitoja. Minua siis motivoi itseni kehittäminen urheilijana, sillä
samalla pääsen eteenpäin ihmisenä. Se jos mikä on ollut motivoivaa ymmärtää.
Kun olen asettanut urheilussa tavoitteita, jotka liittyvät asenteisiini,
toisiin ihmisiin ja itseeni suhtautumiseen ja erilaisten tilanteiden
kohtaamiseen, esikuvana olemiseen sekä omien arvojen noudattamiseen, niiden
asioiden tavoittelu palvelee elämääni kaikin puolin.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfE_HCnBU9LHW_ppIaYnX2yXZ1ERcxnAlfq-QehUP5Fa-2TJtt5x4ZWfooUOLUP9VwTX10MdD2ZS7nBBUeLOanNoHx2tJcMkxs_uFDLjSOHsd1-t7G3SI8QIgo0-2Z7FG_5omB8u02bls/s1600/rosannapuomilla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfE_HCnBU9LHW_ppIaYnX2yXZ1ERcxnAlfq-QehUP5Fa-2TJtt5x4ZWfooUOLUP9VwTX10MdD2ZS7nBBUeLOanNoHx2tJcMkxs_uFDLjSOHsd1-t7G3SI8QIgo0-2Z7FG_5omB8u02bls/s320/rosannapuomilla.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;">Yllätyksekseni
huomasin comebackia tehdessäni kisakauden kynnyksellä, että paluu ei ollutkaan
niin vaikeaa kuin luulin. Vaikeinta oli saada takaisin voima, kimmoisuus ja
luottaminen omaan jalkaan. Tekniikat eivät kuitenkaan olleet hävinneet
mihinkään. Joku liike oli jopa saattanut parantua. Silloin tajusin ja tajuan
kokoajan yhä uudestaan, kuinka paljon kaikki on kiinni vain siitä
mielentilasta, jolla lähden suoritukseen tai ylipäätään treeniin. Paluuvaihe
oli siinä mielessä vaikea, että jouduin uskottelemaan itselleni kokoajan, että
pystyn tähän kyllä. Pelko hiipi olkapäälle ja kysyi: ”Oletko varma, että
uskallat yrittää?” Kun annoin vastaukseksi satoja kertoja ”Kiitos kysymästä,
olen valmis”, se poiki hedelmää vielä myöhemminkin. Silloin vastaus epäröintiin
oli tavallaan helppo antaa, sillä kyse oli tempuista, joita olin jo ennen
loukkaantumista tehnyt. En tietenkään halunnut tyytyä alempaan tasoon, kuin
minkä olin jo aiemmin saavuttanut. Nyt, kun kuntoutumisesta on jo enemmän
aikaa, olen pisteessä, jossa täytyy taas siirtyä seuraavalle tasolle. Haluan vaikeuttaa
kisasarjojani entisestään. Kun epäilys jälleen yllättää mielen ja sanoo
suoraan, että et kyllä pysty tuohon, aion muistuttaa itseäni siitä, mitä
vastasin sille niin monet kerrat vain puolisen vuotta sitten. Aion olla yhtä
vahva nyt, kuin silloinkin olin. En voinut silloinkaan olla varma, että kaikki
menee hyvin. Luotin silti siihen, että kaikki menee hyvin. Tietenkään kaikki ei
mennyt suunnitelmien mukaan, mutta se on eri asia, kuin mennä huonosti. Ja
joskus pitää mennä huonosti, sekin on hyvä. Tätä tekstiä kirjoittaessani
ymmärsin ja jäsensin itselleni erään tärkeän oppimani asian: Paluuta tehdessäni
huomasin oikeasti taistelevani. Taistelin jokaisessa harjoituksessa päästäkseni
sinne, missä joskus olin. Vaikka olin vielä alkukaudesta valovuosien päässä
siitä mitä tavoittelin ja ulkopuolisen silmin touhu näytti varmaan
vaivalloiselta, tiesin pystyväni. Olinhan ennenkin pystynyt. Halusin siis
päästä ”omalle tasolleni”. Mitäs jos nyt, ilman tarvetta nousta takaisin
syvästä kuopasta, pitäisinkin tuon saman taisteluasenteen, enkä ajattelisi
olevani omalla tasollani.</span><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;"> </span><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;">Saattaisinkin
nousta vuorelle. Helposti päästyään tutulle tasamaalle, pysyy vain siinä, eikä
tajua oikeasti, kuinka korkealle omat rahkeet riittäisivätkään. Tämä paluukevät
on osoittanut itselleni sen, että se mikä tuntuu mahdottomalta, voi olla
mahdollista. Ylsin naisten SM-kisoissa kultakorokkeelle permannolla ja
nojapuilla, sekä oli Pohjoismaiden kakkonen neliottelussa. </span><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;"> </span><span style="font-family: "calibri" , sans-serif; font-size: 11pt;">Sen jälkeen kesän nousujohteinen
seiväshyppykausi oli kirsikka kakun päällä. Kahden vuoden hyppytauon jälkeen pääsin
jopa edustamaan Suomea 23-vuotiaiden Pohjoismaisissa, mikä oli huikeaa. Yllätin
itseni tänä vuonna niin monessa asiassa, että uskon, etteivät yllätykset tule
loppumaan, jos jatkan samalla asenteella eteenpäin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Oman harjoitteluni ohella ehdin kesällä tehdä vähän
valmennushommia sekä lasten, että aikuisten parissa. Se oli erittäin antoisaa
siksi, että näin, kuinka oma palaute meni perille. Suoritus muuttui, mutta myös
asiat valmennettavan pään sisällä muuttuivat. Ensin hän ei uskonut, että
kyseinen liike on mahdollinen. Näytin, että näin se tehdään, kyllä se on
mahdollinen. Silti hän ei uskonut, että pystyisi siihen itse. Etenimme askel
kerrallaan ja kerroin, että hän kyllä pystyy. Jokaiselle väliaskelmalle noustaessa
häntä piti rohkaista ja vähän potkia eteenpäin. Lopulta tavoiteltu liike
onnistui. Se sai meidät molemmat iloisiksi ja pystyvyyden tunne oli huipussaan.
Valmentajana tällaisia tilanteita käydään läpi koko ajan. Se on arkipäivää.
Entä minä urheilijana? Käyn usein läpi tämän saman kaavan, mutta vain oman
pääni sisällä. Ne sanat, jotka sanoin valmennettavalleni, täytyy minun sanoa
omassa treenissä itselleni. Sen oivaltaminen on auttanut ja yksinkertaistanut
asioita, rauhoittanut mieltä. En polta heti pinnaani lapsen kanssa, jolla ei
ensimmäisellä yrityksellä onnistu uusi juttu. En menetä uskoani siihen, etteikö
lapsi oppisi, vaikka viideskin yritys olisi heikko. Kun kyse on itsestäni, on
vaikeampaa pysyä rauhallisena ja antaa itselleni armoa. Lapselle en voi alkaa heti huutaa ja
syyllistää, sillä kunnioitan häntä ihmisenä. Miksi itselleni voin kuitenkin
suuttua ja syyllistää helpostikin? Mihin katoaa kunnioitus itseäni kohtaan?</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Valmentaminen on
antanut perspektiiviä ja olen tajunnut seuraavan opetuksen: Anna anteeksi
itsellesi ja siirry eteenpäin. Jos tuomitsen itseni huonon suorituksen
perusteella, jään jumiin, sillä silloin tuntuu olevan kyse pysyvästä
heikkoudesta tai puutteesta. Jos en tuomitse, vaan käsittelen asian kevyemmin,
kehitys jatkuu, eikä sillä ole rajoja. Kun uskoni itseeni horjui, eräs
valmentajani sanoi minulle: ”Jos sinä et pysy, niin kuka sitten pystyy?” Tämä
lause pätee teihin kaikkiin muihinkin maajoukkueurheilijoihin. Meillä on oltava
poikkeuksellisen hyvät fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet lajiimme, koska
olemme näin pitkälle päässeet. Enää ratkaisee se, kuka asettaa itse omat
rajansa korkeimmalle. <o:p></o:p></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-672222770187864080.post-61725291058352147992016-09-18T06:06:00.000-07:002016-09-20T11:41:50.812-07:00Minä urheilijana<div class="MsoNormal">
Olen telinevoimistelija. Ja ainiin, seiväshyppääjä. Kun joku kysyy, että oletko
kauankin harrastanut, vedän syvään henkeä ja mietin miten tämän selittäisin. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Telinevoimistelu oli minulle viisivuotiaana harrastus.
Silloin kävin kerran viikossa harrasteryhmässä kiipeilemässä köysissä ja
pyörimässä kieppejä. Siirryin testien kautta kilparyhmään kuusivuotiaana. Jo
tuolloin telinevoimistelusta alkoi muodostua osa identiteettiäni. Siihen aikaan
olin paljon muutakin. Olin ekaluokkalainen ja minulla oli telinevoimistelun
lisäksi muita urheiluharrastuksia. Elämäni oli ehkä aika tavallista, joskin jo
keskivertoa aktiivisempaa. Kun katson taaksepäin, huomaan, etten silloinkaan
halunnut olla ihan tavallinen. Olin jo pienenä erittäin kilpailuhenkinen.
Halusin joskus uhmata normeja, vaikka olinkin kiltti. Halusin erottua joukosta.
Joskus se oli raskastakin. Välillä oli vaikea sopia kaveriporukkaan tai olla
luontevasti, kun tuntui vähän erilaiselta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Nyt olen 21-vuotias ja onnellinen siitä, etten sovi samaan
muottiin vaan erotun punatiilten joukosta. Telinevoimistelu on ollut asia,
jonka parissa olen kasvanut ja oppinut monet läksyt. Kouluni olen käynyt
kunnialla ja jatkan edelleen yliopistossa kansanterveystieteiden linjalla.
Silti sanon, että elämästä eniten olen oppinut urheilun kautta: päivän rytmitys,
suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys, kivun sietäminen, virheestä oppiminen,
itseni kuunteleminen, vuorovaikuttaminen, palautteen vastaanottaminen,
häviäminen, voittaminen, työn tekeminen, tavoitteenasettelu ja tunteiden
kanavoiminen. Edellä mainitsin vain osan niistä urheilijana opituista
taidoista, joita heti tuli mieleeni.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
En siis enää määrittele telinevoimistelua harrastuksekseni. Laji on osa minua, minä olen osa
sitä. Haluan antaa lajille jotain, niin kuin se on antanut minulle. Oppiminen
lajista ja itsestäni jatkuu kokoajan. Käytän aikaa treenaamiseen 20-30 tuntia
viikossa. Minulla on tavoitteita, pieniä ja suuria. Urheilu-ura on
matka elämässä, joka ottaa ja antaa. Se on minulle kanava toteuttaa itseäni. Se
on tapa ilmaista itseäni. Tapa kehittää
itseäni. Se on jotain, joka välillä saa minut horjumaan, mutta siihen voin
tarrata kun horjuttaa. Se aiheuttaa suuria tunteita, mutta samalla
toimii tapana purkaa niitä. Urheilu antaa mahdollisuuden unelmille. Unelmat ja tavoitteet eivät kohdistu
pelkästään kilpailuihin. Siitä kerron lisää myöhemmin. <o:p></o:p><br />
<br />
Telinevoimistelun rinnalla seiväshyppy kulkee tasapainottamassa urheiluelämääni. Olen hypännyt seivästä sivulajinani 12-vuotiaasta saakka. Siinäkin olen yltänyt junioreiden suomenmestaruusmitaleihin ja Kalevan kisojen finaaleihin. Silti suhteeni seiväshyppyyn on hyvin erilainen kuin telinevoimisteluun. Näiden kahden lajin yhdistelmä ja suhtautumiseni niihin on varmasti yksi niistä aiheista, joita tulen täällä käsittelemään.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Vaikka urheilu on osa minua, olen onneksi muutakin. Se on
yksi asia, jonka olen lähivuosina kantapään kautta oppinut. Olen isosisko,
ystävä, tytär, musisoija, ajattelija, oppija ja opiskelija. Olen vertaistuki,
esikuva, fani, idoli, joskus lohduttaja, joskus avun pyytäjä. Toiset roolit
vaihtuvat, toiset pysyvät. Itse voin päättää, mille annan arvoa ja mille en. Blogissani saatan tulla pohtimaan urheilijan identiteettiä suhteessa muihin elämän osa-aslueisiin. Käsittelen niitä asioita, jotka tuntuvat kirjoitushetkellä olevan pinnassa ja koitan saada tuttuihinkin asioihin lisää syvyyttä. <o:p></o:p></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/02204387977910581192noreply@blogger.com3